Kappaleiden välissä

Kuulen sanovani "kyllä", vaikka haluaisin sanoa "ei".

Suunnittelen tulevaa, vaikka haluaisin jäädä menneeseen.

Lähden, vaikka haluaisin jäädä.

Puhun positiivisesti, vaikka ajatuksissani on tyhjyyttä.

Olen kysymysmerkkinä, vaikka pitäisi olla huutomerkkinä.

Hymyilen, vaikka itken.

Päätepisteen jälkeen tulee ISO alkukirjain ja uusi kappale.

Edellinen kappale on kirjoitettu sydänverellä, suurilla odotuksilla, pyyteettömällä rakkaudella, kyynelillä, tuskalla, ilolla, pettymyksillä. Kaikilla luojan luomilla tunteilla. Kaikkeni olen antanut ja ne kaikki minulta vietiin. Ja silloinkin, kun koko ripakopallinen minulle arvokkaita asioita potkittiin nurin, olin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tunteet sivuun ja lausetta kirjoittamaan. Uutta lausetta, joka olikin kappalejako.

Siis hyvästi mennyt luku elämässä. Hyvästi kaikille! Rakastin teitä enkä siksi enää voinut jäädä. Tämä rakkaus tekee liian kipeää. Yksi lyönti liikaa eikä paluuta enää ole. Minun puuni ei tuota teille enää satoa! Siitä ei olisi hyötyä, koska sinä näkymätön taustalla poljet sen maahan, tallaat raskailla saappailla syvälle multaan. Siksi kätkeytydyn, pidän vakkani piilossa ja säästän sen parempiin peltoihin. Onhan se niin, että "Herra johdattaa sinne missä on vihreää ruohoa. Kun yksi laidun on kaluttu, on aika siirtyä uudelle" (Olli Valtonen, Askel 7-8/2015).

 Minä menen nyt ja minussa kasvaa uusi verso.

Ja alkakoon uusi kappale! Kääntyköön uusi lehti. Tuottakoon versoni runsasta hedelmää uusille pelloille! Tuokoon kirjaimeni uusia lauseita uuteen lukuun. Elämäni kirja jatkuu.

Turvapaikan kaipuu

Jos saisin kyyhkysen siivet, lähtisin lentoon, etsisin lepopaikan. Pakenisin kauas, majailisin autiomaassa. (sela) Kiiruhtaisin turvapaikkaan, suojaan myrskytuulelta. (Ps. 55:7-9 KR92)

Maan ääristä minä huudan sinua, kun sydämeni nääntyy. Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta. Sinä olet ollut turvani, vahva linnoitus vihollista vastaan. Minä tahdon aina asua sinun luonasi, minä etsin sinun siipiesi suojaa. (sela) (Ps. 61:3-5 KR92)

Joskus olisi tarve löytää myrskyn keskellä turvapaikka. Sellainen paikka, jossa myrskynsilmässä voisi olla rauhassa, levollisin mielin, pelottomana ja odottaen myrskyn laantumista. Ei ole majaa eikä autiomaata, on vain sisin turva Jumalassa. Sinun linnoituksesi minussa. Turvaa ja suojaa minua kun tuuli käy rajuna, kun vihollinen ulvoo ja pelkään! Pidä minut silloinkin turvassa ja anna yliluonnollinen rauhasi. 

Ylhäältä tuleva viisaus

Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat. (Joh. 3:17-18 KR92)

Kunpa tällaista viisautta saisi roppakaupalla!!!! Rauhan rakentaja ja armon antaja voi sen tehdä. Jumala voi antaa, mutta myös ottaa pois viisautensa. Siksi joka päivä on kuljettava armon viitan alla tietäen, että tämä on katoavaista. Jumala antakoot viisauden hengen, taidollisuutena hengen, tasapuolisuuden hengen, rauhan hengen..... Kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. 

"Etten enää elä minä, vaan sinä minussa"

Jumalan ääni

 Jumala on viime aikoina puhunut monin tavoin, monen vuoden hiljaiselon jälkeen. Olenko itse ollut vastaanottavaisempi, vapaa muusta ajattelusta, vapaa vastuusta, vapaa Jumalan äänelle? Kenties. Mielen on kuitenkin täyttänyt rauha ja lepo, vaikka elämässä puhaltavatkin muutoksen tuulet. Varmuus on tullut ainakin siitä, että on palattava juurille, sinne mistä lähdin. Ei kuitenkaan enää liikaa sanoja. Lyhyestä virsi kaunis. Maailmassa on paljon sanoja, paljon tekstiä, paljon viisautta. Siksi yksinkertainen on kaunista.

Sisällä soi virsi

Usean päivän ajan puuhaillessani ulkona ja sisällä loman vapauttamana, on sisälläni soinut virsi. En virsiä ole kuunnellut tai laulanut vuosiin. Siksi tuntui aivan ihmeelliseltä nuo virren sävelet sisimmässäni. Kaivoin virsikirjan esille, mutta en osannut päättää, mikä oli sisälläni soinut virsi.

Samalla kuuntelin Petri Kososen musaa, jolla on ollut suuri merkitys minun uskonelämässäni. 

Jumalan tahdon tekeminen

"..Jumalan sydämen lähelle pääseminen, Jumalan äänen kuuleminen ja Jumalan tahdon tekeminen vaatii suuria uhrauksia. jumalaa ei voi kiirehtiä. Kun joudut elämässäsi erämaahan, yksinäiseen, hankalaan, epämiellyttävään ja pysähtyneeseen tilaan, on se juuri se paikka, jossa pensas palaa. Siellä kuullaan ääni, saadaan ilmoitus ja siellä toteutuu liitto hänen tahtonsa kanssa."

Ravenhill Leonard. Oli mies, Jumalan lähettämä. Jumalalla on profeettansa. Airut 5/2015

Erämaassa kulkeminen on uuvuttavaa, vaikka tietääkin Jumalan olevan mukana kuvioissa. Mutta kun sitten kuulee, tuntee, aistii palavan pensaan ja jumalan tahdon, unohtuu kaikki tuska. Uhraukset tuntuvat joskus liian suurilta. Kun on rukoillut Jumalan tahdon toteutumista, ei voi muuta kun mennä ja luottaa Hänen kulkevan mukana. Eikä Hän todellakaan aina kiirehdi vastausten kanssa. Päinvastoin joskus vauhti tuntuu etanan matelulta ja vastaus näyttää viipyvän.