Joulun lähestyessä meille kaikille niin tutut joulun merkit ilmestyvät esille. Jouluvalot, joululaulut, kauppojen mainokset, kynttilät, kuuset ja joulupallot. Näkyy joulupukkeja joulutonttuja. Kaikilla on niin mukavaa ja niin hyvä mieli ja joulun odotus. Lapset odottavat joulua kuin kuuta nousevaa ja koettavat olla kilttejä, jotta joulupukki toisi heille lahjoja. Me suomalaiset olemme ylpeitä Korvatunturilla asuvasta joulupukistamme.
Muutamia vuosi eräs henkilö halusi pilkata uskoani ja sanoi väheksyvästi, että joulu ei ole kristittyjen keksimä juhla, vaan se on pakanajuhla, Saturnalia juhla. Hän halusi tuolla kertoa minulle, että uskoin taruolentoihin, kun uskoin Jeesukseen Kristukseen pelastajanani. Tuolloin ei minulla ollut aavistustakaan mistä hän puhui. Minulle joulu on ollut Jeesuksen syntymisen muistojuhla, johon liittyy kaunista ja ihanaa luvatun Messiaan ilmestymistä, toivon ja rakkauden sanomaa.
Kaikkien näiden vuosien aikana juhla toisensa perään on mennyt menojaan ja joulut on vietetty perinteisesti. Vähitellen olen alkanut palaamaan joulun juurelle, siihen mitä se todella on. Eikä ole ihan mukavaa, mitä siitä olen löytänyt. Joululla on todellakin pakanalliset juuret. Se ei ole lainkaan kristillinen juhla alunperin eikä Jumalan asettama juhlapäivä. Raamatussa ei käsketä muistella Jeesuksen syntymää eikä sen tarkkaa ajankohtaa edes tiedetä. Mutta Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta kehoitetaan muistamaan, sitä tapahtumaa, jossa Jeesuksen Kristuksen kuoleman kautta tapahtui meidän syntiemme sovitus.
1.Kor.11:24 kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni."
11:25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni."
11:26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
11:27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen
Mikä on sitten tämä jouluinen ajankohta, jota kaikki maailmassa viettävät ehkä jehovalaisia tai muslimeja lukuunottamatta? Joulun alkuperä löytyy muinaisista PAKANALLISISTA käytännöistä. Joulukuun 25. päivä on ammoisista ajoista saakka ollut kaikkialla maailmassa vuoden pyhimpiä päiviä. Tämä johtuu siitä, että joulunaikaan asettuu talvipäivän seisaus, johon on ajoittunut suuri aurinkojuhla tämän kunniaksi. Tuohon päivään kulminoituu taistelu valon ja pimeyden välillä. Pakanamaailma vietti tuohon aikaan auringon juhlana, mutta sitä on vietetty kaikissa kansoissa ja kaikkina aikoina jonkun suuren jumalallisen ihmisen syntymän muistoksi. Tämä jumalallinen ihminen oli henkisen valon tuoja, suuri opettaja ja pahan vallasta "vapahtaja". Merkillinen asia on se, että muinaisilla kansoilla oli oma aurinkojumalansa, joka oli yliluonnollisella tavalla syntynyt pyhänä tai jumalattarena pidetystä äidistään ja jonka syntymäjuhlaa vietettiin talvipäivän seisauspäivänä.
Joko alkaa kuulostaa kummalliselta?
On hindulainen Krishna, joka syntyi neitsyt Devakista, ja jolle deevat eli enkelolennot lauloivat kuorossa tervehdyksen. n. 3000 ekr
On egyptiläinen Horus, jonka äitiä Isistä kutsuttiin jumalan äidiksi, taivaan kuningattareksi, puhtaaksi neitsyeksi ja meren tähdeksi. Isis mainitaan ensimmäisen kerran noin vuonna 2686 ekr. Tämän uskonnon palvonta levisi kreikkalais-roomalaisessa maailmassa. Kuvassa nähdään Horus pienenä äitinsä Isiksen sylissä aivan samalla tavalla kuin katoliset kuvaavat Jeesusta Marian sylissä.
Samaa juurta on Osiris ja hänen äitinsä Neith. Osiriksen syntyessä enkelit suuren valon ympäröimänä julistivat että kaiken maan herra on syntynyt.
On babylonialainen Tammuz, jota palveltiin vapahtajana ja jonka äitiä Istaria kutsuttiin maan herrattareksi, Eedenin herrattareksi taivaan kuningattareksi aamutähdeksi elämänpuun jumalattareksi. Häetkin kuvataan poikansa Tammuz sylissään.
On persialainen Mithra, jota kutsuttiin Tseuriksi eli vapahtajaksi ja jonka sanotaan syntyneen neitsyestä.
Meksikossa sen kansat ovat palvelleet Quetzalcoath-nimistä vapahtajaa joka on neitsyt Chimalamesta syntynyt .
Vanhat skandinaavit viettävät joulua Freirin, Odinin ja Freijan pojan syntymän muistoksi.
Intaialisen Buddhan äidin Mayan kerrotaan olleen neitsyt ja taivaitten deevat eli enkelolennot lauloivat hänen syntymänsä kunniaksi ja julistivat ilon ja rauhan tuojaa maan päälle.
Ja sitten tietenkin rikkana rokassa on meille tutumpi katolinen perinne, jossa Neitsyt Maria on nostettu Jeesuksen Äitinä pyhäksi jumalattareksi jota palvotaan.
Näitä merkillisiä samankaltaisuuksia on ollut kauan ennenkuin Jeesus syntyi maan päälle ja näitä yhdistää heidän syntymänsä juhliminen erilaisilla juhlilla, jotka muistuttavat merkillisesti meidän jouluamme.
Joulun alku yhdistetään joissain perinnetiedoissa jo Nimrodiin, joka on raamatun mukaan Nooan pojanpoika ja josta kerrotaan raamatussa vain vähän. Hän oli Nooan pojan Kuusin poika josta tuli ensimmäinen valtias maan päälle ja hän oli mahtava metsämies Herran edessä. (1.Moos. 10:8-9, 1.Aik.1:10) Bibliassa sanotaan että Nimrod "rupesi olemaan valtias maalla". Miikan kirjassa (Miika 5:5) puhutaan Assurin maasta Nimrodin maana.
Muut Nimrodista kertovat tarinat tulevat muista lähteistä. Niissä väitetään Nimrodin asettaneen itsensä diktatoorisen hallintonsa avulla Jumalan paikalle ja häntä palvottiin hänen kuolemansa jälkeen jumalallisena sankarina, jota kutstuttiin "Baaliksi". Tämä nimi löytyykin useamman kertaa raamatussa israelilaisten epäjumalanpalvonnasta puhuttaessa. Nimrodin jumaluuden palvonta sai perinnetiedon mukaan ilmenemismuotoja esim, babyloniassa, jossa hänet tunnettiin nimellä Tammuz tai Syyriassa ja Kreikassa nimellä Adonis ja Egyptissä nimellä Osiris.
Tarustoissa tai perinnetiedoissa Nimrodin äitin sanotaan olevan Semiramis, jota kutsutaan myös Astarteksi tai Ishtariksi. Wikipedian mukaan Semiramis niminen nainen kerrotaan olleen Assyyrian prinsessa vuonna 800 ekr. Muinaisissa assyyrialaisissa ja babylonialaisissa kirjoituksissa mainitaan Nin-jumala, päivänvalon herra ja Sammuramit-jumalatar, kreikkalaisten Semiramis, joka oli yön hallitsija ja joka levitti valoaan yli maailmaan. Eli näistä taruista juontaa auringonjumala Baal ja taivaan jumalatar Astarte, jotka edelleen näinä päivinä saavat joukkoja mukaansa mitä kummallisemmilla tavoilla.
Semiramista palvottiin taivaan jumalattarena, tai suurena jumalien äitinä. Hän harjoitti mysteeriuskontoa, johon liittyi haureutta ja hän sai vieteltyä tarinan avulla jumaluutensa. Tammuz olisi luvattu siemen, josta yhdessä yössä kasvoi kannosta täysikasvuinen ikivihreä puu, joka symboloi kuolleen Nimrodin uutta elämää Tammuzena. Nirod vieraili jokaisen syntymäpäivänään ikivihreän puun luona ja jätti lahjoja puun luokse.
Tämä muistuttaakin tuttua tarinaa joulupukista ja joulukuusesta. Tämä tarina on näiden juurena eikä Korvatunturin joulupukki ja suomalaisen metsän kuusipuu jouluna. Ikävältä kuulostaa.
Jostain olen lukenut että Semiramis on myyttisesti yhdistetty Nimrodiin, mutta tämä ei pitäisi paikkansa historian tietojen valossa. Tarut ovat siis taruja.
Pakanalliset roomalaiset juhlivat auringon uudestisyntymää, talvipäivän seisauksen jälkeen jo kauan ennen Kristuksen aikakautta niemllä Brumalia. Auringonjumalan syntymäpäivän vietto oli puhdasta epäjumalanpalvontaa. Juhlaan kuuluis yhdessä yössä vanhasta halosta kasvanut pieni puuntaimi, jota kutsutaan tänä päivänä joulukuuseksi. Kantoa nimitetään "Yule-haloksi". Pyöreisiin palloihin ja muniin maalattiin käärmeitä sekä muita kuvioita. Kullatut pähkinät ja pallot symboloivat aurinkoa.
Eli meille niin tuttu joulukuusi kuusenpalloineen on pakanallinen juhlatapa. Ja kristityt puhuvat joulusta edelleen käyttäen "Yule-kautta", joulua.
Rooman valtakunnan aikana pakanallista Saturnalia juhlaa (17.-23.12.) vietettiin juhlinnan ja lahjojen antamisen aikana. Roomalaisen uutena vuotena (1.1.) talot koristetltiin vihreillä oksilla ja valoilla ja annettiin lahjoja lapsille ja köyhille. Saturnalian aikana myös uhrattiin Saturnuksen temppelissä sika epäjumalalle. Saturnalian aikana keskeytettiin kaikki kaupanteko ja ihmiset juhlivat aamusta iltaan syöden ja juoden.
Mitä ihmettä? Eikä tärkein jouluperinteemme joulukinkku, lahjojen ostaminen ja antaminen olekaan raamatullinen tapa? Eivätkö itämaan tietäjien Jeesus-lapselle tuomat lahjat olekaan ollut joulumme taustalla?
Raamatussa itämaan tietäjät toivat todellakin lahjoja Kristukselle noudatten muinaista itämaista perinnettä. He saapuivat KUNINKAAN eteen lahjojen kanssa. Miehet eivät antaneet lahjoja toisilleen tai yleensä lapselle, vaan juuri Jeesukselle, Messiaalle. Idän ihmiset eivät tuohon aikaan koskaan lähestyneet KUNINGASTA eivätkä ylhäisiä henkilöitä ilman lahjoja.
Jeesuksen syntymän päivämäärää ei tunneta tarkasti. Missään nimessä se ei ole 25. joulukuuta! Luukaan evankeliumissa (2:8) todetaan että "seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa". Juudeassa joulukuu on keskellä kylmää sadekautta. Juutalaisilla oli tapana päästää lampaat pelloille ja vuorille pääsiäisen aikaan kevättalvella ja ne pidettiin siellä vartioituna avomaalla koko kesän. Sitten ne tuotiin suojaan kotiin karsinaan ensimmäisten sateiden saavuttua. Ensimmäinen sade saapuu Juudeaan Marchesvan-kuussa, joka vastaa osaa meidän loka- ja marraskuutamme. Paimenia ei ole kedolla joulukuussa! Ajankohta on pikemminkin syyskuussa, koska paimenet olivat vielä yöllä vartioimassa lampaita niityllä.
Jeesuksen perhe oli tullut verollepanoa varten Beetlehemiin, eikä heille ollut sijaa majatalossa. Jumala oli käskenyt Israelin kansaa kokoontumaan yhteen juhlimaan esim. lehtimajajuhlaa, joka sopisi ajankohdaksi jossa yhdistyy verollepano. Sukkot eli lehtimajajuhla on juutalainen juhla, jonka vietto alkaa tišri-kuun viidentenätoista päivänä. Länsimaisessa kalenterissa juhla ajoittuu syys-lokakuulle. Ensi vuonna 2021 se ajoittuu 20.-27.9.
Miksi Jeesuksen syntymää siis juhlitaan 25. joulukuuta, vaikka se ei ole hänen todellinen syntymäpäivänsä? Sitä voi vain arvailla. Alkuseurakunta ei juhlinut Jeesuksen syntymäpäivää. Jos se olisi ollut tärkeä päivä, olisi Jeesus käskenyt sitä viettää. Mistä sitten on alkanut tämä Jeesuksen syntymäjuhlan viettäminen 25.joulukuuta? Historiankirjoituksista tiedetään, että vuonna 354 Rooman piista Liberius määräsi Jeesuksen viralliseksi syntymäpäiväksi joulukuun 25.päivä. Se merkitsi että reilu kolmesataa vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen oli ympröivän pakanamaailman vaikutus juurtunut myös kristikansaan ja katolisen kirkon anastettua maanpäällisen jumalan tittelin, se myös määräsi kaapin paikan. Maria-kultti paljastaa sen, että katolisen kirkon perusta on pakanallisessa perinteessä joka on sekoitettu raamatullisiin tapahtumiin. Saturnalian viettämistä haluttiin jatkaa ja keksitiin siihen keino, joka upposi myös kristittyihin. Ajan haluttiin olevan sama kuin pakanallisen Rooman voittamattoman auringon syntymäpäivän juhla. Haluttiin tarjota kaikille kaikkia. Kansa sai jatkaa pakanallisia tapoja kristittyinä. Tavoitteena ei ollutkaan saada ihmisiä uskomaan Jumalaan, vaan suvaitsemaan pakanoita.
Joulun viettäminen kristittynä juhlana hämärtää Jumalan asettamien juhlien vieton. Kun vielä jouluun liitetään pakanallista tapakulttuuria sekoittaa se tarut ja uskon.
Ajatellaanpa vaikka joulupukkia.
Joulupukin taustalla voidaan pitää Nimrodia, mutta varsinaisesti tapa lähti liikkeelle piispa Nikolaoks ihmeidentekijästä eli Pyhästä Nikolauksesta, joka oli Myran piispana n. 270-342 jkr. Nikolaos on antanut hahmonsa nykyiselle joulupukille.
Legendan mukaan Nikolaos kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Esimerkiksi Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolaoksen päivänä 6. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta muodostui yhdysvaltalainen joulupukki-hahmo, engl. Santa Claus. Nimensä Santa Claus sai hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolaoksesta.
Suomessa lahjoja jakava Nikolaos tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus -joulupukin vaikutuksesta.
Joulupukki on pakanallinen henkilö, joka sekoittaa Jeesuksen syntymäjuhlan viettämisen ja ennen kaikkea Hänen lunastustyön kieltämisen.Sitten kun lapsi tulee isoksi ja tajuaa että joulupukki onkin tarua, hän saattaa mieltää myös Jeesuksen taruolennoksi. Joulun pakanalliseen taustaan liittyy suurempi saatanallinen merkitys, lunastajan kieltäminen.
Joulupukin tuloa odotetaan jännittyneinä, pyritään olemaan kilttejä jotta saadaan lahjoja jouluna. Kristittynä odotamme kiihkeästi Jeesuksen noutavan meidät luokseen taivaaseen ja tämä aika maan päällä tulisi rakastaa lähimmäisiä ja toteuttaa Hänen tahtoaan, jotta meidät palkittaisiin taivaassa.
Joulupukin saapumisen ajankohtaa ei tiedetä tarkasti, tunnelma kiihtyy odottaessa. Myöskään Jeesuksen paluun ajankohtaa ei tiedetä, on vain merkkejä, jotka kertovat sen olevan lähellä.
Joulupukin lahjat kertovat onko lapsi ollut kiltti. Jeesuskin lupaa palkinnon häntä odottaville ja hänen tekojansa tekeville. Jumala näkee ovatko tekomme hyviä vai pahoja. Jumala antaa meille palkintona iankaikkisen elämän.
Joulupukilta toivotaan lahjoja ja Jumalalta rukoillaan asioita elämään.
Joulupukilla on valkoinen tukka ja parta sekä punainen asu. Jeesuksella on ilmestyskirjan mukaan hänen palatessaan valkoinen tukka ja hänen pukunsa on värjäytynyt verestä punaiseksi.
Joulupukki ratsastaa taivaalla porovaljakollaan ja hänen apunaan on tonttuja. Jeesus tulee takaisin pilvessä yliluonnollisella tavalla ja hänen taivaalliset joukkonsa toimivat näkymättämissä Jumalan palvelemisessa ja ylistämisessä.
Joulupukki on ikuinen, viaton joulun rauhan ja rakkauden symboli. Vapahtajamme Jeesus Kristus ainoastaan voi tuoda ihmisille todellisen rauha sisäiseen maailmaan.
Joulun vieton pakanalliset perinteet alkoivat siis roomalaisessa pakanallisessa maailmassa, johon katolinen kirkko sekoitti epäjumalanpalvonnan Pyhän Marian palvonnan ja samalla pikkuisen Jeesuslapsen syntymän. Todella ovela veto. Katolinen kirkko ei halunnut ihmisten luopuvan tästä erityislaatuisesta hauskanpidon juhlasta.
Onko joulu siis nyt pilalla?
Kun tiedän tämän kaiken tutkittuani asiaa tarkemmin. Ainakin itse joudun päässäni miettimään näitä asioita toisesta näkökulmasta. Jouluun liittyvä rauhan ja rakkauden ajatus ei saa väistyä, siinä ei mielestäni ole mitään pahaa.
Koristeet
Joulun koristelu on niin tärkeä osa joulun tunnelmaa, että siihen on vaikea liittää epäjumalanpalvontaa. En minä palvele epäjumalaa joulukuusen koristelulla. Koristevalot syksyn pimeyden saapuessa ovat silmää miellyttäviä ja iloa tuovia koristeita. Joulukuusikin on kuitenkin turhake, jonka sijoittamisessa olohuoneeseen on tullut joulu joululta vaikeampaa. Kuusen haku papan kanssa metsästä on yksi mieluisia lapsuusmuistoja. Siihen sisältyi jännitystä, perinnettä ja vaivannäköä. Aito kuusi tuo jouluun tuoksun, joka on jäänyt syvälle sisimpään.
Ruokailu
Hyvä ruoka tekee hyvän mielen, joten kerran vuodessa erityisateria läheisimpien kesken ei mielestäni ole syntiä. Raamatussa aterioinnista puhutaa usessa kohdassa. Sielläkin ateriointi yhdessä läheisten tai ystävien tai kuninkaiden kanssa oli erityinen yhteen kokoutumisen hetki. Kristuksen hääateria tulee olemaan tietenkin se huippuateria tulevaisuudessa.
Ilm. 19:9 Ja hän sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaat
ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" Vielä hän sanoi minulle:
"Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat."
Lahjat
Lahjojen antamisen pitäisi tuoda hyvän mielen sekä antajalle että saajalle. Se onkin vaikea juttu. Koska itselläni on surkea mielikuvitus lahjojen kanssa, on se aina epätoivoinen asia, joka melkein pilaa joulunodotuksen. Onko joulu ilman lahjoja oikea joulu? Materialismi ja kaupallinen joulu eivät todellakaan ole oikein. Monella ei ole rahaa ostaa lahjoja vaikka olisi haluakin. Turhakkeiden ostaminen on taas aivan tyhmää. Lahjan askartelemisesta/ tekemisestä/ompelemisesta/kutomisesta/ostamisesta toiselle rakkaalle ihmiselle tulee kuitenkin itselle hyvä mieli. Sitä ajattelee tuota toista erityisesti ja hänen reaktiotaan lahjaan. Minä haluan antaa tämän lahjan juuri hänelle! Lahjan hinnalla ei ole merkitystä, mutta ajatuksella on. Raamatussa on paljon jakeita lahjojen antamisesta. Sen mukaan me pahat ihmiset osaamme antaa hyviä lahjoja lapsillemme. Jakeessa verrataan ihmisten hyvää halua antaa lahjoja Jumalan haluun antaa Pyhä Henki ihmisille.
Luuk. 11:13 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"
Joulupukki
Mutta sitten se joulupukki. Voi meitä syntisiä! Meillä on ollut joulupukki jokaisena jouluna. Aina on suvussa ollut joku pieni tai suuri piltti, jonka silmät loistavat ilosta ja jännityksestä joulupukkia odottaessa. On ollut vierasta pukkia, tuttua pukki ja pukki omasta väestä. Kaikki erilaisia. Joulupukki katkaisee sen odotuksen ja täyttymyksen hetken, joka lapsilla on tuona päivänä. Pakollinen se ei kuitenkaan ole, ei missään nimessä.
Erilainen joulu
Tämä joulu on kaikista perinteistä huolimatta silti taas erilainen kuin ennen. Sisareni ei ole enää läsnä joulussa. Hän, jonka mielikuvitus riitti mitä erikoisempiin lahjoihin, joita hän rakkaudella pitkin vuotta osteli pienellä rahalla, mutta suurella sydämellä. Hän esimerkiksi pari joulua sitten toi minulle lahjaksi kankaanpalan, thyroxia ja joulukynttilät, joista askartelin sitten itse valotaulun seinälle. Hänelle oli tärkeää kaikki jouluun liittyvä pieni ja suuri askaroiminen, perhejoulu, jota olemme viettäneet yhdessä koko ikämme. Me olemme viettäneet yhteistä joulua viimeiset 50 vuotta, muutamaa yksittäistä joulua lukuunottamatta. Ehkä tämä joulu kirpaisee senkin vuoksi. Joudumme asettelemaan kaikki palikat uudelleen myös joulun suhteen.
Onko joulun vietto sitten uskovalle syntiä ja pahennus kuten tiukimmat ajattelijat sanovat? En minä tiedä. En tiedä.
Joulu rakennetaan niistä palikoista, jotka kukin on elämässään saanut. Ei perinteissä ole mielestäni mitään vikaa. Enhän minäkään ole tiennyt, että näihin perinteisiin liittyy pakanallisia asioita. Enkä minä tee niitä sen vuoksi, että palvoisin jotain epäjumalaa. Minä teen jouluvalmisteluita sen vuoksi että niin on ollut tapana jo lapsuudestani saakka ja moniin asioihin liittyy ihania muistoja. Jouluvalmistelut tuottavat iloa ja hyvää mieltä, joulu rakentaa perinteitä sukupolvesta toiseen, yhdistää ihmisiä, tuo rauhaa ja se kokoaa perheet yhteen. Tai niin sen pitäisi ainakin olla eikä siinä ole mielestäni mitään vikaa. Sydämen asenne tekee joulun tai minkä muun tahansa päivän juhlaksi.
1Kor. 6:12 Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.
Huomasin että noissa liitteenä olevissa lähteissä joulun ulkoisten merkkien noudattamisen liitettävän syntiin. Eli jos vietän joulua näiden pakannallisten perinteiden kanssa, teen syntiä. Mielestäni ja tämä on täysin oma mielipiteeni on se, että Jumalan omana voin nousta tällaisten asioiden yläpuolelle. Minun sydämeni usko on Jeesuksessa Kristuksessa, ei missään ulkoisessa asiassa. Se on sydämen tila. Ulkoisilla riiteillä ei ole uskon kanssa mitään tekemistä. Silloin jos niistä ulkoisista merkeistä tulee palvonnan kohde, jolla osoitan kunnioitusta jollekin muulle jumalalle, silloin se on epäjumalanpalvelusta ja synti. Joulukuusi olohuoneen nurkassa ei minun mielestäni täytä tällaista epäjumalanpalveluksen merkkiä.
Jos tämä pakanallisia merkkejä täynnä oleva raakilejoulu muistuttaa edes jollain tavalla Jeesuksen olemassaolosta.... edes pienen hetken niille, jotka eivät häntä tunne tai hänestä välitä, on se mielestäni juhlan arvoinen.
Joulusi voi olla millainen se kussakin perheessä on muodostunut. Se on yleensä eri perheiden perinteiden sekoitus, omien ja puolison perinteiden. Joulusi voi olla myös yksinvietetty juhla, joka ei poikkea arjesta mitenkään. Toivotan sinulle, siis juuri sinulle joka tätä kuuntelet, kaikissa olosuhteissa siunattua joulua ja siunattua uutta vuotta. Jokainen, aivan jokainen ihminen ansaitsee sen siunauksen, joka tulee Jumalan, kaikkivaltiaan luota. Usko siihen ja ota se siunaus vastaan. Muuta lahjaa minulla ei ole antaa tänä jouluna.
Lähteet:
http://www.kotipetripaavola.com/joulunhistoria.html
https://www.thetrumpet.com/literature/read/11756-totuus-joulusta/1532
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti