Vieläkin jatkuu pakolaisaallon selvittely. Kansa on jakaantunut ja lausumia on puolesta ja vastaan. Moni on tehnyt pyyteetöntä vapaaehtoistyötä ( minäkin vähäisessä määrin). Moni on kauhistellut, tuominnut ja toivottanut heidät sinne missä pippuri kasvaa, pois meiltä (niin minäkin). Siis kuka on oikeassa?
Tiedän vaarat kansakunnalle, uhkan vapaudelle, demokratialle ja rauhalle. Samalla kuitenkin sydäntä särkee se armottomuus, jolla ihmiset, uskovatkin puhuvat. Ristiretken ideologian turvin nostetaan (sanan) miekat esille ja Herramme nimessä lähdetään taistoon. Pyhän hengen täyteydessä elävät ihmiset.... Me vapauteen, hyvinvointiin, mässäilyyn, demokratian tottuneet ihmiset, emme voi käsittää mitä on elää todellisessa orjuudessa. Jokaisen elämässä voi hyvinvointiyhteiskunnassa elämisestä huolimatta olla orjuutta ja onkin. Kenellä se on alkoholi, kenellä oma keho, kenellä raha tai työ tai vaikeat ihmissuhteet. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin.
Ainoastaan Jesus voi tuoda vapauden - todellisen vapauden, sisäisen puhtauden, johon eivät ulotu edes ulkoisen ihmisemme erheydet ja vajavuudet. Kunpa tämä sisäinen ihminen saisi olla kaunis ja loistava jotta se tulisi väkisinkin kirkkauden säteilynä näkyviin. Tie on kuitenkin jo viitoitettu ja latu aurattu valmiiksi.
