Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle
ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi
hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat
minua". Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä
kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä
ainoata palveleman'." Matt. 4: 8-10
Kumarranko siis maallista mammonaa vai pidänkö Herran lupauksesta kiinni ja kuljen sen johdatuksen mukaan, minkä hän on sisimpääni antanut? Johdatuksen varassa ei ole aina helppo kulkea, sillä se ei aina ole se tie joka vaikuttaisi suorimmalta ja helpoimmalta kulkea. Johdatuksessa on ripaus epävarmuutta, luottamusta ja astumista tyhjän päälle. Johdatuksessa on sisäinen tietoisuus kaiken ulkoisen olosuhteen ulkopuolella. Jumalan Pyhän Hengen ääni, varmuus ja sisäinen lepo. Tämä on se tietoisuus, jonka vain Hän voi antaa sisimpään sieluun saakka. Kun sitä yritetään horjuttaa, ei se lipeä eikä katsele kirkkaita valtakuntia ja niiden loistoa. Kristuksen lupaus on tosi.
