Agenda 2030 - Sukupuoleton tasa-arvo

Olen käsitellyt YK:n kestävän kehityksen ohjelmaa aikaisemmassa blogipostauksessani: Agenda 2030 uuden maailmanjärjestyksen valmistelussa sekä YT-videossani. 

Jo silloin  reilu vuosi sitten on tavoitteeni ollut koota kustakin 17 tavoitteesta tarkempi selvitys. Koska maailman tapahtumat etenevät niin nopeaa tahtia, ei voi kun ihmetellä, miten nämä Agendan tavoitteet menevät kuin juna eteenpäin ihmisten reagoimatta niihin juuri mitenkään. Tai ne jotka reagoivat vaiennetaan järjestelmällisesti tavalla tai toisella. Maailmassa on käännetty valkoinen mustaksi ja musta valkoiseksi. Ne arvot, jotka olivat vielä omassa lapsuudessani ja nuoruudessani itseisarvoja on romutettu ja käännetty irvokkaiksi kuvatuksiksi, jotka ovat täysin irrallaan terveestä järjestä ja totuudesta. Kaikesta terveestä on tehty sairasta ja sairaasta on tullut normaalia. Mitenkään muuten en voi tätä asiaa kuvata. 

 

Kimmokkeen tälle aiheelle sain erään sukulaistyttöni päivityksestä suurin piirtein mieheksi pukeutuneena ja miten hän hehkutti omaavansa sekä feminiinistä että maskuliinista energiaa. Hän suorastaan hehkuu esitellessään androgyynistä kuvaansa. Tyttö-rukka! Ei hän androgyyni ole, mutta hän on tämän irvokkaan ajatusmallin kyllästyttämä stadin tyttö, joka on omaksunut kaiken sen propagandan, jolla tulevat sukupolvet kyllästetään pienestä saakka aivopesemällä. 

 

Kaupungeissa tuntuu nuoriin imeytyvän kaikki ideologiat. He imevät kuin sienet sitä propagandaa mitä viralliset kanavat suoltavat tuutista ulos kaiken päivää. Se on totuutta, joka ei minun mielestäni ole edes totuutta, vaan valhetta. He kuvittelevat olevansa vapaita, mutta minun mielestäni he ovat vankeudessa eivätkä itse edes sitä tajua. Jos tällainen maalaismummo vietäisiin kaupunkiin en uskoisi sopeutuvani lainkaan. Kävisi niinkuin meidän kissalle, joka vietiin Helsinkiin seuralaiseksi. Parin kuukauden jälkeen se jouduttiin hakemaan maitojunalla kotiin, sillä kukaan ei jaksanut kuunnella sitä harrasta naukumista pihalle - yötä päivää. Muutaman metrin köyden päässä  se kyllä pääsi ulkoilemaan yhden puskan juureen. Sitä todella rakastettiin, sen kanssa leikittiin ja sillä oli kaikki aivan erinomaisesti, siitä se ei ollut kiinni. Ei se kuitenkaan tyydyttänyt kattia, ei. Ei sellaista kattia, joka on tottunut vapauteen, tottunut kulkemaan sisälle ja ulos omasta heiluriovesta, tottunut jahtaamaan fasaaneita ja sudenkorentoja maalla. Mutta sellainen katti, joka pienestä pitäen oli ensin ollut kaupungissa ja sisätiloissa sopeutui nopeasti takaisin kaupunkilaiselämään, vaikka oli saanut maistaa välillä vapautta. Tästä on käyty kiivasta keskustelua eri areenoilla, kissa ei kuulu luontoon vaan sisälle vastaan kissan vapaanaliikkuminen. Minä siis kannatan kissan vapaanaliikkumista, jos se vain on muiden olosuhteiden mukaan sallittua. En minä Hesassa uskaltaisi päästääkään kissaa vapaaksi, sillä siellä on ihmisiä, autoja, taloja ja kaikki vaaratekijöitä kissalle niin paljon.

Ihmiset ovat käsittääkseni samanlaisia. Kun tottuu johonkin lapsesta saakka ei edes välttämättä huomaa olevansa köyden päässä, vaan pitää sitä normaalina elämänä. Jos taas on tottunut elämään vapaasti, ei totu vankeuteen. Me olemme vuoden ajan totutelleet vapauden rajoituksiin ja suurin osa tekee sen vapaaehtoisesti, ehkä lievällä pakolla. Osa tekee sen sosiaalisen paineen vuoksi, vaikka itse ajattelisi mitä. Vapaus on myös sääliä muita ihmisiä. Osa kokee pienetkin rajoitukset vapaudenriistona. Vaikka rajoitukset ovat jo lähes purettu, ihmiset vaan käyttävät maskeja edelleen. Eli ihmiset ovat jo vuodessa niin tottuneet tähän, että sitä pidetään normalaina ja maskia käyttämättömiä epänormaaleina. Olen minä testannut maskitonna kaupassa käymistäkin ihan viime aikoina. Itseä jo niin kyllästyttää renttu naamalla kulkeminen.  Joku tosin näki positiivisena puolena sen, että ei tarvitse paljon itseänsä laittaa eikä meikata julkitiloihin lähtiessä, kun renttu peittää namaan kuitenkin. On se vaan niin mielenkiintoista, miten ihmiset reagoivat maskittomiin ihmisiin, sosiaalinen murros on tapahtunut vuodessa ihmisten mielissä. Näin me totumme vapauden riistoon. Kun se tapahtuu pikkuhiljaa, tottuu siihen ja sitten voidaan taas hiukan kiristää lisää. Terveysturvallisuuden nimissä. Voi mikä sanahirvio tämänkin on  - terveysturvallisuus! Voi vitsi minulla oli hauskaa sillä kissanhakureissulla, kun Hesassa oli marketissa sellainen automaatti, johon sai lykätä ostoskärryn desinfioitavaksi. Minua alkoi se häkkyrä niin naurattamana ja jouduin ihan valokuvata tuota etelän ihmettä matkamuistoksi.

 

Minä maalainen ajattelen, että minulla on vapaus ja kaupukiasuminen on vankila. Kaupungissa asuvat nykyideologian kyllästämät cityihmiset ajattelevat säälien maalaisia, jotka joutuvat asumaan puskissa ja elämään niin kapeakatseista elämää. Näen siis tämän muutamassa ihmisessä toteutuneen, enkä todellakaan usko kaikkien kaupunkilaisten näin ajattelevan. Mutta idea tässä on se, mihin ihmisiä on ajettu ja kasvavalla voimalla ajetaan tiettyyn karsinaan, tiettyihi uskomuksiin ja tiettyyn totuuteen. Päivittäiset uutiset, politiikka, mainokset ja televisio-ohjelmat suorastaan huutavat tätä megatrendiä, joka on muotoiltu näyttävästi YK:n kestävän kehityksen ohjelmaksi. Se on käsikirjoitus, jota noudatetaan pilkuntarkasti. 

Tämä oli pitkä alustus tähän aiheeseen, joka kieltämättä aiheuttaa kyllä mielipiteitä. Aiemmassa blogitekstissäni käsittelin YK:n agendaa numero 5 eli sukupuolten tasa-arvoa muutamalla sanalla.

Ensi silmäyksellä ei ole mitään vikaa näissä tavoitteissa. Olen itsekin nainen ja tyttö enkä toivo kenellekään tytölle kaltonkohtelua tai lapsiavioliittoa tai väheksymistä sukupuolensa vuoksi.  Ennen kaikkea kauhistuttavaa on tyttöjen ja naisten väkivaltainen kohtelu, seksuaalinen hyväksikäyttö ja orjuuttaminen. Länsimaisena naisena vastustan sitä kaikin tavoin ja halveksin niitä ihmisiä, jotka kohtelevat naisia kaltoin ja pitävät koiran kaltaisena. Jossainhan tämä kuuluu kulttuuriseen piirteeseen. Mutta ei Suomessa. Suomessa naisilla on tasa-arvo, jossa ei ole häpeämistä. Mutta feminismi vie tämän ajattelun länsimaissa aivan uuteen atmosfääriin, joka mielestäni lähinnä halveksii naisen asemaa.

 

YK:n tavoitteet keskittyvät siis naisten heikkoon asemaan maailmassa. Se ei ole tärkeää agendan tarkastelussa, mitä tässä mainitaan,vaan mitä tässä ei mainita. Se onkin ovelaa. Katse keskittyy näihin hienoihin tavoitteisiin, jotka peittävät sen todellisuuden, joka tähän kätkeytyy piiloviestinä. Kun naista kohotetaan ja feminismin nimissä ajetaan naisten oikeuksia, unohdetaan mies. Kaikki tietenkin ajattelevat että miehen asema on jo niin turvattu, että sitä ei tarvitse mainita. Mutta kun miestä ei mainita ollenkaan. Puhutaan tasa-arvosta pelkästään naisille, ei miehille. 

Mieshän on patriarkaalinen jäänne, josta kaikin tavoin yritetään päästä eroon. Jostain syystä miestä vielä tarvitaan tekemään niitä raskaita töitä, jota kukaan muu ei viitsi tehdä. Ne on niitä näkymättömiä töitä, joita puurtaa suuri joukko tavallisia duunareita, tavallisia miehiä. Ja tarvitaan miehiä vielä suvun jatkamiseen. Mutta toisaalta teknologia on kehittynyt niin paljon, että varamasti ihmisiä jo kloonataan, joten miehen tarvetta tuskin tulevaisuudessa on oleellista tämänkään vuoksi. Saatana on luonut omanlaisensa ihmisen, jota se voi monistaa. Amerikkalaista saippuafilmiteollisuutta seuraavat ovat varmasti huomanneet, miten samanlaisia ja aivan samannököisiä näyttelijöitä on eri rooleissa esillä. Aivan sama naama, mutta aivan eri nimi. Herää epäily, että näitä ihmisiä on monistettu. Tuskinpa kaikki voivat olla kaksosia. On myös menneisyyden hahmoja joilla on aivan samannäköinen vastine nykypäivänä. Se joko on näin tai sitten kuvia on manipuoloitu. Kaikki petos on nykypäivänä mahdollista, aivan kaikki.

 

Tämän pirullisen agendan saavuttamiseksi on ensin vapautettu abortit ja keksitty raskauden keskeytys, naisen vapauden nimissä. Onhan se vapautta, kun voi abortoida epätoivotun sikiön ennenkuin kukaan edes tietää tapahtumasta. Se tapahtuu salassa ja hienovaraisesti, naisen oikeuksia kunnioittaen. Sukututkimuksessa on tullut vastaan henkilö, joka nuorena leskenä, neljän lapsen yksinhuoltajana teki yksin lapsen. Kirkonkirjoissa mainittiin äpärälapsi sellaisten lasten kohdalla, jotka olivat syntyneet avioliiton ulkopuolella. Kyllä näitä tuli siellä vastaan, yksin tehtyjä lapsia. Siihen aikaan se oli varmasti naiselle suuri häpeä. Tämä tutkimani nainen oli saanut salavuoteilusta 2 mk tuomion ja sekin oli kirjattu kirkonkirjaan. Silti lapsi on jonkun miehen tekemä ollut, ei ne ole ihan neitseestä syntyneet. Mutta mies on aina päässyt näissä homissa lipeämään vastuusta, se miesten häpeäksi sanottakoon. Eräs kauan sitten kuollut ja kerran tuntemani nainen oli vanhuudessaan todennut, että olisipa tullut tehtyä edes lapsi, jotta muiden sukulaisten ei tarvitsisi tapella jo etukäteen omaisuudesta ja olisi suku jatkunut. Siihen toinen mummu, äpärälapsen tehnyt, sanoi että muista vaan mikä häpeä hänellä tästä asiasta oli. En tiedä mikä kunkin kohdalla on ollut se todellisuus. Nythän suorastaan sankareita ovat naiset, jotka päätyvät tekemään yksin lapsen, ilman miestä. Heistä on ihan lehtijuttuja miten ovat ihan itse päättäneet hankkia lapsen. Eräskin nuori sano, että kun kaikki muu oli kokeiltu, piti sitten vielä tehdä lapsi. Mutta sukututkimuksen äpärälapsi kuoli 1 kk ikäisenä. Niin surullista. Ajattelin etsiä hänen hautansa, jos sitä yleensä vielä on jäljellä, ja muistaa häntä kukkasin. Kaikki muut ovat hänet unohtaneet.

Aborttien ja ehkäisyn salliminen on luonut valtatietä perinteisten perheiden murentamiseen. Kristillinen perhekäsitys isä-äiti-lapset on murentunut ja sitä on tehty tarkoituksellisesti, huolellisesti ja suunnitelmallisti. Perhekäsityshän on raamatullinen, jumalallinen järjestys, josta ei ole puolta sanaa sanottavana. Raamatussa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa perheelle esitetty. Ei mitään muuta järjestystä ole Jumalan sanassa. Jumala on isä, seurakunta on morsian, Jumalan lapset ovat ihmisiä, jotka ovat ottaneet Jeesuksen Kristuksen vastaan henkilökohtaisena vapahtajana. Ja tätä kuvastaa ihmisperhe. Isä on mies, jonka Jumala on luonut omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, Aatamin. Eeva on tehty Aatamille avuksi, hänen kylkiluustaan muovattu, koska eläimistä ei löytynyt miestä miellyttävää seuralaista. Vaikka eläimet ovat mukavia ja ihania ja seurallisia, ei ne voita puolisoa kumppanina, sielunkumppanina.

 

Huomaatteko miten hienovaraisesti se on tapahtunut? Miehen asema perheissä on murentunut. Ei tarvita enää miestä puolustamaan naisia ja lapsia, sillä nainen on voimaantunut tekemään sen itse. Naisesta on tullut kuningatar, joka ei tarvitse enää miesten ihailua ja palvontaa kokeakseen mielihyvää ja arvostusta. Nainen on kuningatar , ei vaan oman elämänsä kuningas kun hän on ottanut oman elämänsä haltuun ilman miestä.  

Maailman naisistuminen on todellisuutta. Muutamia vuosia sitten puhuttiin ruotsalaisista soijapojista enkä tajunnut mistä puhutaan. Soijan syönti nähtävästi naisistuttaa miehet. Ruotsissa on nähtävästi ollut miesten naisistuminen edellä Suomalaisia jannuja. Miehistä on joltain osin tullut hampaattomia nörttejä, jotka on aivopesty ja alistettu naisenergian alle. Ainahan miehet ovat joltain osin olleet tossun alla tai ainakin osa miehistä. Onhan aina sanottu että menestyneen miehen takana on aina nainen. Tällä kyllä on tarkoitettu hellan ja perheen ääressä pyörivää naista, mutta samalla myös naista, joka vaikuttaa miehensä ajatuksiin sanonkuvaamattomasti. Nainen voi suorastaan ohjata miestä, nainen voi käyttää seksuaalisuuttaa miehen pettämiseen ja hyväksikäyttää tätä. Puhutaan hunaja-ansoista. Mielestäni miehet ovat tässä maailmanajassa astuneet maailmanlaajuiseen hunaja-ansaan. Heille ei oikeastaan ole jätetty mitään muuta vaihtoehtoa. Naiset ovat nousseet miehen rinnalle, ohitse miehen, mutta se ei heille enää riitä, vaan seuraavaksi he haluavat muuttua miehiksi.

Miestä ei tarvita kohta enää ja miestä alistetaan ja demonisoidaan. Itse asiassa  on trendi haluta olla mies. Sellainen mies joka ei synnytä. Kohta kukaan ei enää kykene synnyttämään. Ajattelepa transagendaa tarkemmin. Seksuaalinen vapautuneisuus ja sukupuolten moninaisuus  johtaa ihan yksinkertaiseen tulokseen, tavoitteeseen joka sillä todellisuudessa onkin.  Miehet haluaa naisiksi, haluavat leikkauttaa sukuelimensä saadakseen olla nainen. Naiset taas haluvat tehdä itsensä steriileiksi halutessaan olla miehiä. Mitä yhteistä näille lopulta on? 

 

Kumpikaan ei pysty synnyttämään lapsia!

 

Mutta sehän onkin toivottavaa, sillä maailmassa on liikaakin ihmisiä, lapsia ei saa enää syntyä lisää. Naiset ovat miehiä lempeämpiä eikä heillä ole voimaa nousta vastustamaan mitään maailman kummallisuuksia. Nainen on yleensä tottelevaisempi ja mies on ainoa joka voisi nousta vastustamaan epäoikeudenmukaisuutta ja puolustamaan isänmaata. Mutta huomaatteeko tämänkin, asian, miten isänmaallisuuden puolustaminen on muuttunut paheeksi yhteiskunnassamme. Taas on hyvä kääntynyt pahaksi ja paheksuttavaksi. Miehen ei tarvitse taistella perheen , ruuan tai toimeentulon puolesta, kun yhteiskunta huolehtii kaiken. Mies voi tyytyväisenä pelailla pleikkarilla ja hengailla, peltojen raivaaminen on ollut menneiden sukupolvien ongelma.

Naisten oikeudet, lisääntymisen rajoittaminen oli alku, jota seurasi homoideologian vapautuminen. Mutta nämä ovat olleet vain askelmia seuraavaan vaiheeseen, joka on sukupuoli-identiteetin moninaisuus. Jos olen mielestäni nainen, minä olen nainen ja minulla on naisen oikeudet. Jos taas päätänkin olla mies, minä olenkin mies ja minulla on miehen oikeudet. Minulla on oikeus itse, ihan itse päättää miltä minusta tuntuu. Siis sukupuoleltani. Ja ennen kaikkea nuorella ihmisellä pitää olla oikeus päättää, sillä hänen mielensä on hauras ja hän tarvitsee identiteetin vahvistamista yhteiskunnallisesti. Mutta sekään ei vielä ole tavoite, on vain askelma kohti alkuihmistä. Alkuihminen oli gnostilaisen kabbalistisen käsityksen mukaan sukupuoleton. Se on tavoite, androgyyni ihminen, sukupuoleton ihminen. Katso mainoksia, katso ihanneihmisiä, katso kuuluisuuksia, jotka toimivat promoottoreina kaikelle tälle ideologiselle soopalle, joka on valtaamassa maailman. Moniko heistä lopulta on sitä sukupuolta mitä esittävät? Moni voisi yllättyä jos tietäisi totuuden.

Mutta oli miten oli. Yhteiskunnan ja maailman valtiaan tavoite on paljastunut. Naiskuninkaan esille nostaminen johtaa naisjumalan esillepanoon.  Raamatun kristillinen Jumala on patriarkaalinen Jumala jonka vallasta tulee murtautua ulos. Raamatun Jumala on se saatana, joka on vanginnut ihmiset tälle maanpiirille umpioon, josta ei ole päästyä ja sääntöihin, joita vastaan tulee kapinoida. Todellinen vapauttaja on Lucifer, valon tuoja. Hän on maailman valtias ja maailman valtiaat palvovat ja tottelevat häntä. Jos et usko, niin katso päättäjiä. Katso heidän tavoitteitaan, katso heidän uraansa. Kun he ovat tehneet jotain tärkeitä kansaa tuhoavia päätöksiä, he saavat palkintopaikkoja. Harva heistä on päätynyt katuojaan tai salaojia kaivamaan, sillä enemmin tai myöhemmin heidät löytää kunnanjohtaina, eu päättäjinä tai maamme korkeista viroista viranomaisina. Se jolla on niin sille annetaan ja se jolla ei mitään ole, no, siltä otetaan pois sekin joka hänellä on.

Ja nyt päätetään myös meidän maassamme sukupuolineutraaleista liikennemerkiestä, sukupuolineutraaleista vessoista, sukupuolineutraaleista nimistöistä, ja ennen kaikkea translaeista. kaikki tämä tapahtuu koronan varjossa ja vääjäämättä johtaa yhteiskunnallisiin muutoksiin. Näitä vastustavat tahot demonisoidaan. Näitä agiteeraavat tahot ovat sankareita, heissä on sekä maskuliinista että feminiinistä energiaa yhdistyneenä. Sukupuolten sekoitusenergiaa.

 

 

Agenda 2030, tavoite 7: Edullista ja puhdasta energiaa, mutta kenen siivellä?

Olen niin vihainen että savu suorastaan nousee sieraimistani. Miksiköhän? Avaan hiukan taustoja tälle sielun myllerrykselle.

Omistan osana perikuntaa jonkin verran metsää. Sellaista metsää, josta tosin tuotto on jo edellisen sukupolven aikana otettu pois ja jäljellä on hoidettavaa taimikkoa vielä vuosiksi eteenpäin. Tämä sen vuoksi jos joku luulee minun istuvan kultakaivoksen päällä. Metsänhoito on kallista ja tuotto hidasta. Oikeastaan pelottaa ne menot, joita on odotettavissa taimikonhoidosta eri puolilla palstoja. Mutta metsät ovat silti minulle aarre, jossa olen samoillut pienestä pitäen. On paikkoja, jotka ovat minulle ja sisaruksilleni niin arvokkaita, että tuotoista huolimatta olemme ne päättäneet jättää hakkaamatta. Ne ovat kotimme lähellä olevia metsiä, jossa olemme lapsesta saakka käyneet marjassa ja sienessä ja tunnemme ne polut ja mättäät tarkasti. Niihin kivenkoloihin on rakenneltu majoja. Sieltä on saatu mustikat, puolukat ja sienet myös nyt aikuisenakin. Niillä on kaiketi jonkinlaista tunnearvoa. En silti ole mikään sellainen luonnonsuojelija, joka jättää metsät kokonaan hoitamatta, vaan niitä hoidetaan kulloisenkin suunnitelman mukaan, vähitellen ja pitkäjänteisesti. Sen verran hörhöä minussa on, että kaikki avohakkuut saavat kyllä kauhistuksen tunteita aikaan. Avohakkuun jälki on kuin pommi olisi iskenyt paikalle.  Halusin että metsiä hoidetaan jatkuvan harvennuksen periaatteella siten, että metsään jäisi aina isojakin puita ja siellä olisi monenikäistä puuta. Mutta mitäpä minä metsien hoidosta mitään ymmärrän, ei se ole ihan osaamisaluettani. Vastuu on vain siirtynyt nyt kun on yksi perikunnan jäsen ja omistaja. Yhden palstan suunnitelman torjuimme sisarusteni kanssa yksimielisesti, kun sitä olisi pitänyt myllätä jollain koneilla ja istuttaa uudelleen vanha pellonpohja. Kyllä vähän metsäammattilaista hymyilytti meidän päätös, ilmiselvästi piti meitä ihan järjenköyhinä.

Yksi kohta metsässämme on nimetty hoitosuunnitelmassa myös suojelukohteeksi. Kallioinen kukkula suon reunalla. Tältä suolta sai kerätä lakkoja vielä silloin kun olin lapsi.  Muistan vielä hämärästi kun sinne ensin polkupyörällä ja sitten kävellen mentiin sankojen, korvojen ja eväiden kanssa. Nämä muistot jäävät mieleen, kun tilanne ja kokemus on ollut hyvin erikoisia, vaikka paljon ei lapsuudestaan yleensä muista. Sittemmin se suo ojitettiin ja samalla mielestäni tuhottiin. Ei kasva lakat eikä kasva puut. Ei luontoa pitäisi väkisin yrittää toisenlaiseksi kun se on. Harmittaavaahan se on kun suoperässä ei juuri puut kasva, vain sellaisia käkkärämäntyjä.

Tätä kallionkukkulaa suon laidassa yritti jo menneinä vuosina eräs tyyppi valloittaa laittamalla kylän yhteisen laavun sinne ja yritti huijata vanhempiani vuokraamaan sen tietyksi ajaksi, jonka jälkeen sen omistusoikeus olisi siirtynyt jollekin toiselle. Onneksi vanhemani näkivät suunnitelman taakse. Käyn joka vuosi suksilla siellä ihailemassa maisemaa tai moottorikelkalla tai autolla tai kävellen. Jokaisella kulkuneuvolla sinne pääsee, ainakin melko lähelle sitä. Myös peurat pitävät paikasta, sillä joskus siellä on jäkälät saaneet kyytiä peuralauman kulkiessa ohitse. Kukkulalla on minulle myös tunnearvoa ja tällä kertaa vihreä agenda saavuttaa myös minun mieleni. Olkoon suojelukohde ja luontokohde. Se on vain pala maata.

Mutta se syy miksi sappeni kiehuu on se, että huijarit ovat saavuttamassa meitä uudelleen. Salakavala suunnitelma, jossa joku taliaivo on käynyt tutkimassa salaa metsiämme ja määritellyt niille aivan toisenlaisen arvon. Miten kauan tämä kavaluus onkaan jatkunut selkämme takana? Suunnitelma on siis tämä: Meidän takametsiin, erämaihin, joissa sielu lepää ja mieli rauhoittuu suunnitellaan tuulivoimalaitoksia! Tekisi mieleni kirota, sadatella, potkia ja haukkua näitä naamattomia ihmisiä kaikilla niillä pahilla sanoilla, joita ihmisen suusta voi päästä. Äitini oli jo ensimmäiset huudit antanut näissä aikeissa lähestyvälle henkilölle. Eipä se tietenkään tämän henkilön syytä ole, että hän on hakeutunut työpaikkaan, jonka tärkein tehtävä on tuhota viimeisetkin korpimaisemat Suomen kamaralla. Puhkun ja puhisen siis tällä hetkellä tunnetasolla. Vielä en ole tutkinut asiaa syvemmin, en tiedä juurikaan tuulivoimaa vastustavista voimista, perusteista ja menettelyistä. En oikeastaan tiedä asiasta tällä hetkellä mitään. Mutta sanon tässä silti sen miltä minusta tuntuu tällä hetkellä, mitä ajatuksia tämä on minussa herättänyt tällä hetkellä. Joku varmasti tietää paljon tästä asiasta ja olisinkin kiitollinen kaikesta tiedosta mitä saan tässa vaiheessa. Liikun siis tässä täysin tunnepohjalta, en tietopohjalta. Tieto nähtävästi lisää tuskaa ja on vielä pitkä korpi taivallettavana tässä asiassa. Nyt ei olisi kyllä aikaa tällaiselle, kun elämä on niin hektistä muutenkin ollut viime aikoina, eikö loppua ole näköpiirissä, vauhti on kiihtymässä vaan. 

Mieleeni tulee väistämättä aiemmin tutkimani kestävän kehityksen tavoitteet. Ne ovat Agenda 2030, jossa ensisilmäyksellä kauniiden tavoitteiden taakse kätkeytyy uuden maailmanjärjestyksen tavoitteet, joilla pyritään tuhoamaan kaikki nykyinen elämänmuoto ja muodostamaan aivan uusi uljas maailma. Sellainen maailma, jossa pahuus on karsittu pois, on yhteinen maailma jossa kaikki ovat niin onnellisia ja täynnä hyvesignalointia ja puhdasta energiaa. Ihmisen luonteen tuntien, tällainen ei ole mahdollista. Ihminen on syntinen ja ihmisen ajatukset ovat syntiset alusta loppuun saakka. Meille on ainoa mahdollisuus pelastukseen Jeesuksen Kristuksen veri, joka puhdistaa kaikesta synnistä. Silti meillä on kuolemaan saakka ihmisen luonto, ihmisen syntiset ajatukset ja teot. Tämäkin vuodatus saattaa siis olla vain katkeran syntisen ihmisen vuodatusta. Yrittäkää siis ymmärtää.

Vihreä kommunismi on siis saavuttamassa tiettömät korvet.  Kysymyksessä on YK:n agenda numero 7. Edullista ja puhdasta energiaa.  Olen tehnyt melko pitkän blogitekstin ja youtubevideon agendan 17:sta tavoittesta noin vuosi sitten. Sanon siksi vihreä kommunismi, koska mielestäni uuden maailmanjärjestyksen tavoitteet ovat kommunistisia. Kommunismissa kukaan ei omista mitään, vaan kaikki on yhteistä. Maailman on yhtä suurta kolhoosia, jossa on vain tyytyväisiä työntekijöitä. Kaikki saavat yhtä paljon rahaa (perustulo)  ja kaikki tekevät pyyteettömästi töitä yhteisen hyvän eteen.  Kaikenlainen omistaminen ja rikastuminen on tavalliselle ihmiselle pahasta. Myös kommunismissa on kuitenkin eliitti, joka käärii kaikki voitot. Aivan pieni joukko silmäätekeviä elää porsastellen, kun suuri joukko elää juuri toimeen tullen. Ne, jotka leikkivät onnellista kolhoosia ovat niitä tavallisia työläismuurahaisia, joiden annetaan uskoa elävän onnellisessa maailmassa, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja tasavertaisia ja yhdenvertaisia. Kaikki on tasapäistetty ja ovat yhtä suurta massaa, jota voidaan liikutella mielensä mukaan. Kommunismi johtaa siihen. Ei kapitalimikaan mikään puhdas agenda ole. Kaikkea muuta! Siinäkin ääripäässä riistetään juuri sitä tavallista työläismuurahaisjoukkoa aivan silmittömästi. Tässä eliitti käärii rahat myös tavallisten ihmisten selkänahasta.  Oli sitten ismi mikä tahansa, olemme se sanoman äärellä, että pyritään valtaamaan yksityisomaisuutta vihreän valheen muodossa. Siinä on kaunis kääre, kauniit uljaat rauhallisesti pyörivät valkoiset tuulimyllyt. Voi miten puhdasta energiaa, ei tuota mitään haittaa kenellekään, että kansaivälisten suuryritysten omistamat ropelit pyörii jonkun toisen omistaman suon keskellä! Metsissä on raivattu puut nurin 100 m kunkin tuulimyllyn ympäriltä. Sinne on tehty vankka betoninen perustus tuhansia tonneja painavia myllyjä varten ja rakennettu teitä ja muita härpäkkeitä, jotta päästään tuulimyllyn luokse. Ja siihen kaikkeen käytetään niitä jo kertaalleen verovaroin hankittuja sähkölinjoja, jotka myytiin jo vuosia sitten monikansallisille yrityksille. Ai että mä voin pahoin, kun tätä ajattelen.

Kestävän kehityksen tavoitteena on siis tuottaa puhdasta ja edullista energiaa. Jo ensisilmäyksellä ajattelen, että ei ole edullista eikä myöskään puhdasta. Ei ole luontoystävällistä. Fossiilisten energianlähteiden saatanallisuus on kyllä tullut tutuksi viime aikojen uutisointeja seuratessa. On mielenkiintoinen sattuma, että turvetuotantoa ajetaan samaan aikaan alas, kun tuulimyllypuistoja pyritään perustamana nimenomaan suoalueille. Näin tavallisena kansalaisena ihmettelen suunnattomasti minkälaisia perustuksia tarvitaan tuulimyllyille suonsilmäkkeisiin? Vai onko se suot vaan helpompi ottaa haltuun tässä tilanteessa kun niistä ei ole enää odotettavissa muuta tuottoa? Tai kun turpeet on otettu pois. Pirullisen ovelaa sattumaa. Ei ole varmaan kuin vuosi aikaa kun näin ilmoituksia Vapon myynnissä olevista vanhoista turvesoista. Ihmettelin tuolloin että kuka voisi ostaa vanhaa turvesuota. Mitä joku tällaisella tekisi. Mutta en ihmettele enää. Mielenkiintoista olisi tietää kenelle Vapo nämä turvesuot on myynyt? Olenko vain yksinkertainen, kun yhdistelen mielessäni näitä asioita? Suovaltaisiin metsiin siis voidaan rakentaa massiivisia tuotantolaitoksia yksityisten ihmisten omistamille alueille, kun kunta kaavoittaa omistajilta kysymättä alueet tuulimyllypuistoiksi. HäH, voiko se mennä näin? 

Kestävän kehityksen eli Agenda 2030, kuten haluan tätä petosta nimittää, tavoitteena on siis luotettava energia. Tuuleehan sitä aina jonkin verran. Joskus tuntuu että aina tuulee kovaa, ainakin kun pitäisi järvelle lähteä. Mutta on myös tyyni, jolloin ei myllyt pyöri. En millään jaksa uskoa että tällä tavalla saavutetaan näitä tavoitteita. Tuulimyllyihin liitän mielikuvatasolla salamyhkäisyyttä, petosta, ihmisten vastustamista ja taisteluita tutkainta vastaan. Jossain on kyllä kansalaisaktiivisuudella saatu peruuntumisia aikaiseksi, mutta miten taistelet monikansallisten yritysten lakimiehiä vastaan jollain tuntemustasolla? Aika mahdottomalta tuntuu. 

Mä taidan vastustaa vain periaatteessa tätä ajatusta. Joku on kuvannut tuulipuistoja vihreäksi kolonialismiksi. He eivät itse omista mitään, mutta tavoitteena on vallata ne muiden omistamat alueet, joihin muuten ei ole päästy käsiksi. On kyllä pyritty yhteismetsien perustamiseen. Kun olet osaomistaja yrityksessä yhteismetsä oy, ei tarvitse enää päätään metsän suhteen vaivata, vaan siihen on hallitus ja ammattilaiset. Olet vain osinkoja keräävä osakkeenomistaja sen jälkeen. Ja sehän kiinnostaa, tuotto ilman vaivannäköä. Olen niin vanhan kansan ihminen. Sota-ajan isovanhempia läheisyydessä ollut, jossa yrittäminen ja ahkeruus tuottaa tulosta. Laiskuus on pahe. Nimenomaan laiskuus, ei se, että on jostain syystä vähäosainen, köyhä, vammainen tai sairas. Ne ovat eri asioita, jos ihminen omaa syyttään on tällaisessa ahdingossa. Mutta jos ihminen on laiska ja toisten hyväksikäyttäjä, niin se on pahe. Siis sen ideologian mukaan, jossa minut on kasvatettu.

Uskon että me näemme vielä sen savupiippuveron, josta olen jo vuosikausia puhunut. Ensin leikillään mutta sen todellisuus on lähempänä kuin käsitämme. Meiltä kielletään vielä puilla lämmittäminen. Sitten kun on saatu fossiilisia saatanallisia öljylämmityskattilalämmittäjiä ajettua nurkkaan. Sen jälkeen alkaa puulämmittämisen piirittäminen. Ehkä ne sallii mökkisaunan lämmittämisen, sillä moni agenda 2030 profeetta itsekin varmaan käy kesällä mökkisaunassa. Tai sitten ne mökkisaunat alkaa lämpeämään vihreällä tuulivoimaenergiaa tuottavilla taloudellisella sähkökiukailla. Miten ihanaa onkaan mökkisaunan lauteilla tuntea miten puhtaasti tuotettu energia virtaa lämmön kautta jäseniin. On ihan puhdas ja kirkas mieli, kun ei saastuta luontoa ympärillään. Se luonto josta energia tuotetaan on jossain tuolla korpimetsissä eikä siitä ole haittaa kenellekään ihmiselle eikä eläimelle. Miten hieno tulevaisuus onkaan! Samalla tullaan edistäneeksi agendaa, jossa kukaan ei saa olla omavarainen, tulla toimeen omillaan, vaikkapa oman metsän puiden tuottamasta lämmöstä omassa tuvassa. On parempi kuin ihmiset tasapäistetään. Kaikki asuvat vuokralla pienissä asunnoissa, koska se on taloudellisempaa kun pirtit maaseudulla siellä täällä. En tiedä miten ahtaalle maaseudun ihmiset ajetaan näillä tavoitteilla, luultavasti köyttä vedetään aina vaan lisää, kunnes kaula on vastassa. Ehkä olenkin viimeisen sukupolven mohikaani, joka ei suostu mihinkään. Ei auta houkuttimet öljylämmityksen vaihtamisesta johonkin muuhun. Katsotaan tämä tarina loppuun saakka. Pakotetaanko öljykattilat pois taloista? Tuleeko joku viranomainen sulkemaan meidän pannuhuoneen? Vai nostetaanko öljyn hinta niin korkeaksi että ei ole varaa sitä enää ostaa? Öljy ei vieläkää ole kallein lämmitysmuoto, vaikka se paljon maksaakin. Olen ollut öljylämmittäjä jo niin kauan, että sen verran tiedän asiasta. 

Turpeella lämmittäjät siis ovat jo pulassa. Turvetuotantoa ollaan ajamassa alas. Metsiä ollaan siirtämässä monikansallisille yrityksille tuulivoimapuistoiksi. Nimellisestihän siinä kaiketi on edelleen metsänomistaja ja houkuttimena on vuokratuotot ja kunnilla kiinteistöverotuotot. Siksi kunnanisät varmaan valmistelevat näitä asioita salassa ihmisten silmiltä. Rahan kiilto silmissä. Mutta kaiketi siksi että heillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kun rahaa ei vain enää mistään tule kassaan. Kun väestö vanhenee ja töissäkäyvää väestöä ei juuri ole. Nuoret on ajettu sinne kaupunkikolhoosiin töiden perässä ja nautiskelemaan lattea kaupunkikahviloissa.

 Lainaan itseäni Agenda 2030 käsittelemästäni aiheesta, koska se on edelleen ajankohtainen:

"Ihmiset tehdään täysin riippuvaiseksi globaalien yritysten tuottamasta energiasta, jolloin sen hintaa voidaan nostaa määrättömästi. Suomessa on sähköverkkoa myyty pilkkahintaan ja nyt sähkön siirtohinta on päätähuimaava. Jälkikäteen on helppo todeta, että sähköverkon myyminen on ollut suuri virhe. Ei siitä kuitenkaan poliitikot seurauksia kanna, sillä sähköverkon mynnin aikaan vastuuministerinä ollut Pekka Haavisto on kellokkaana nykyisessäkin hallituksessa. "

Ovelalla maailmanlaajuisella suunnitelmalla siis Suomeakin johdatellaan vääjäämättä kestävän kehityksen uuteen maailmanjärjestykseen. Sinne vain mennään eikä muuta voida. Ihan sama varmaan vaikka muutama tällainen maalaismummo saa hepulin, kun metsä ollaan valtaamassa ja varastamassa. Ne varmaan nauraa partoihinsa tällaisten tavisten ajatuksia. Eihän ne maalaistollot mitään ymmärrä, ne on kasvanu sontakasan vieressä. Vihreät kolonialismi on saavuttanut maaseudun. Tämä on niin ovelaa, niin ovalaa että täytyy aivan ihailla sitä taitavuutta jolla tätä on viety ja viedään maaliin.

Mutta palatakseni totuuteen. Joskus tuntuu että sekoitan uskontoa ja politiikkaa keskenään.

Politiikka on tätä elävää elettyä maailmaa, ja politiikalla edistettään uutta maailmanjärjestystä. Politiikan avulla luodaan sellaista maailmaa, jossa lopulta Saatana asettuu ihmishahmoon, jota koko maailma kumartaa. Saatana on kaiken tämän oveluuden takana. Se vie vääjäämättä ihmisiä orjuuteen, omaan orjuuteensa. Se haluaa kalifiksi kalifin paikalle. Se haluaa olla Jumala ja se on siksi luomassa omannäköistään maailmaa, jossa ihmiset ovat sen orjia. En kuitenkaan usko, että saatanaa kumartava ihminen itse käsittää olevansa orja. Kun katselee ja kuuntelee tämän päivän poliitikkoja, ei voi kun ihmetellä, miten kirkasotsaisesti he puhuvat uudesta uljaasta hiilineutraalista maailmasta. En tiedä uskovatko he oikeasti tähän. Jos uskovat, Saatana on saanut heidät kyllä kurkkua myöten palvomaan maallista Jumalaa. Jumala on vain erinäköinen, sellainen, joka on ihmisen oman minän hallittavissa. Kun minä en tuota hiilidioksidia, turvaan tulevaisuuteni. Kun minä itse ja me ihmiskuntana ymmärrämme että päästöjä täytyy vähentää, me selviämme. Minä itse, me itse, minä, minä minä..... Kuulostaa ideologialta, joka kumartaa jotain Jumalaa ihan vapaaehtoisesti. Jotenkin liitän tämän kaiken raamatulliseen ilmestykirjan kuvaukseen lopun aikojen maailmasta, jossa vapaaehtoisesti kummarretaan vapahtajaa. Joku tuo vapautuksen tämän ristiriitaisen maailman keskelle. Ja se joku on antikristus.

Tai sitten olen vain se fundamentalisti maalaismummo, joka joutaa väistymään uuden uljaan maailman edessä. Se tyyppi, jonka ohi aika on jo ajanut. Se aika jossa hiilidioksiditon maailma kurvaa puhtaasti tuotetulla sähköpyörällä muutaman korttelin matkan kiitollisena puhtaasta energiasta, jota tuotetaan tuolla erämaassa, jossa kukaan ei enää asu. 

Sen hintana on myös minun perityn metsäomaisuuden laillinen ryöstö monikansallisten yritysten haltuun. Ja se minua eniten sapettaa, nuo kasvottomat uuden maailmanjärjestyksen tyypit.

Ei mulla muuta.