Rohr Richard: Hajoaminen

Siteeraan lukemaani kirjaa, sillä se on herättänyt minussa runsaasti ajatuksia, joita haluan analysoida ja pohtia.

"Jos haluat todella kasvaa uskossa, hajoamisen prosessin pitäisi mielestäni tapahtua kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa. Tämä on uskon pimeä ulottuvuus: sinun on jätettävä taaksesi vanha, vaikka et ole vielä löytänyt uutta. Se on se kamala välitila, jossa kukaan ei halua elää. Haluamme vetäytyä paikkaan, jossa tiedämme, keitä olemme ja kuka Jumala on - silloinkin, kun minäkuvamme ja käsityksemme Jumalasta tuhoavat toisensa. Näin tapahtuu usein." 

Rohr Richard: Yksinkertaisuus, irti päästämisen taito

Tämä lauselma on suorastaan pelottava. Hajoaminen on niin pelottavaa ja kuitenkin sen joutuu kokemaan kristittynä usemmin kuin kerran elämänsä aikana. Kaikki palaa tuhkaksi ja entinen on mennyt. Mutta että kahden kolmen vuoden välein??!!!! Kun tämä tapahtuu kymmenen vuoden välein, on siitäkin vaikea selvitä. Kyllä minäkin olen halunnut kasvaa uskossa, kovastikin. Ensimmäiset hajoamiset olivat käsittämättömiä. Miksi tätä tapahtuu minulle? Missä olet Jumala? Mitä olen tehnyt väärin? 

Vuosien saatossa ja useiden hajoamiseen jälkeen ei enää ole juurikaan miksi kysymyksiä. Jumala ei juurikaan tekojaan selittele. Ja turha on silloin jäädä kyselemään ja miettimään syitä. Enemmänkin nousee pahimmasta selviytymisen jälkeen kysymyksiä: Mitä nyt Jumala? Mihin nyt? Välitilassa tulee odotuksen paikka, sillä silloin voi turvallisesti odottaa uusien ovien aukeamista, uuden tien alkamista.

Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan. (Jesajan 43:19 FINPR)

Uudet tiet eivät aina ole mieluisia, mutta paljon helpompi on selvitä niistä, kun ei jää pohtimaan menetettyä, vaan miettii tulevaa ja edessä olevia haasteita. Sillä silloin tietää, että tie on Jumalan käsissä, oli se sitten mikä tahansa.

Rukous

Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. (Luukkaan 18:1 FINPR)

Tämä on muistutuksena siitä, että ei unohdettaisi rukoilemista. Ymmärrän vallan hyvin sen miten helposti väsyy rukoilemiseen. Tämä siitäkin huolimatta, että tietää sen tuovan avun. Pitääkö tosiaan mennä aina äärirajoille, jotta heräisi rukoukseen? Toivottavasti ei. Eli nyt uudelleen rukouksen työkalu esille.

Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. (‭Heprealaisille‬ ‭11‬:‭6‬ FINPR)

Jumala on luvannut palkita ne jotka häntä etsivät. Jumalaa lähestytään rukouksella ja eihän kukaan rukoile ellei vähän edes usko Jumalaan. Jos edes vähän uskoo ja lähestyy Jumalaa, voi jopa huomata saavansa vastinetta. Ei tietenkään aina saa mitä pyytää, eihän lapsillekaan anneta aivan kaikkea. Mutta palkitsee Jumala, tavalla tai toisella. 

Blogin aloitus

Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. (Juudaksen 1:3 FINPR)

Olen vasta tutustunut blogien maailmaan. Minulla on aina ollut halu kirjoittaa asioita ja niin olen tehnytkin. Vuosien oman pöytälaatikkokirjoittelun jälkeen kirjoitin opiskelumateriaalia kilometreittäin. Nyt palaan pöytälaatikkoon juurilleni. Mutta koska en halua enää säilöä vihkoja tai tiedostoja, päätin aloittaa blogin pidon.  Tuskinpa kukaan muu tätä edes lukee,eikä sillä ole niin väliäkään.

Bloggaajia on sitten moneen lähtöön. Joku kirjoittaa treenaamisestaan ja joku kuvaa jokaisen ateriansa. Yleensä ottaen blogeista tulee mieleen kiiltokuvaelämä, jota halutaan esitellä. Ilman muuta on hienoa olla positiivinen ja tuoda esille asioita, joista saa suuren ilon elämäänsä. Sitä teen minäkin, toisessa blogissa. Jotenkin minua kuitenkin harhauttaa tuo kiiltokuvaelämä. Missä on Elämä, sen rosoisuus ja kipu? Onko sitä tarpeen tuodakaan esille, kun uutiset on täynnä negatiivisuutta, sotaa, tuhoa ja tuskaa? Ketä enää kiinnostaa kuulla tuskaa ja ahdistusta, kun siltä voi sulkea silmänsä? On tarpeenkin sulkea ja katsoa valoon ja tulevaisuuteen. Mutta mikä on se valo mihin kannattaa satsata? Siitä onkin sitten monta mieltä.

Minulle valo on Jeesus. Tämä on todistus uskosta ja muistutus itselleni kilvoituksen tueksi.