Niille jotka osaavat "lontoota" on tässä alkuperäinen julkaisu kuunneltavissa.
Honest News Network kanava: https://www.youtube.com/watch?v=BM2p3w_x2CI
Gal. 6:2
Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.
Onko meidän oma kuormamme raskas? Onko jonkun toisen ihmisen kuorma raskas? Miten me voisimme auttaa itseämme ja toisia tässä kuormassa?
Raamatussa on kerrottu, että me voimme kantaa näitä kuormia ja näin tekemällä täytämme samalla Kristuksen lain. Kristuksen laki on rakkaus.
Joh. 15:12
Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.
Toisten ihmisten rakastaminen kuormia ja takkoja kantamalla täyttää siis Kristuksen lain. Joskus omat taakat ovat niin suuret, että ei jaksa kantaa muiden taakkoja. Mutta silloin on jotain pielessä. Ei meidän tulisi kantaa niitä taakkoja repussa mukanamme, vaan meidän tulisi heittää ne Kristukselle ja jättää ne sinne!
1Piet. 5:7
ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."
Jumala on luvannut pitää meistä huolen kaikissa tilanteissamme, kaikissa murheissamme ja kaikissa toisten ihmisten murheissa. Roomalaiskirjeessä ja myös tässä alun Galatalaiskirjeessä puhutaan hengellisistä tai vahvoista Kristuksen seuraajista, joiden tulee kantaa heikkojen vajavuuksia. Hengellinen tai vahva ei todellakaan tarkoita mitään supermiestä tai supernaista, vaan niitä, jotka on kasvaneet sisäisen hengen puolesta niin vahvoiksi tai pikemminkin niin heikoiksi, että he vievät murheet Herralle eivätkä kanna niitä itse. Mutta on niitä heikkoja, jotka eivät osaa tai tiedä, että on olemassa Jumala, joka vastaa rukouksiin.
Room. 15:1
Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi.
Tämä on jälleen kerran todistettu oman äitini esimerkillisellä rukouksella. Tässä surun keskellä, jossa kaikilla meidän perheessä on taakka sisareni kuoleman johdosta, hän jaksaa kantaa kaiken Jumalalle!
Tai ei hän jaksa mitään, vaan hän sanookin: " minä en jaksa tätä nyt yhtään! Viedään tämä taakka Jumalalle!" Ja Jumala vastaa tämän hengellisesti vahvan, mutta ruumiillisesti heikon ihmisen rukoukseen käsittämättömällä tavalla. Surun keskellä ei todellakaan ole mitenkään vahva, vaan erittäin heikko. Suru on sisäinen möykky rinnassa, joka kulkee mukana. Minullakin se kulkee ja täyttää joinain hetkenä kokonaan minun sisäisen maailmani ja kaataa minut ikäänkuin henkisesti maahan. Näin on juuri tällä hetkellä tätä kirjoittaessani: sydän on raskas ja kurkussa kuristaa itku. Tällainen suru on vain mentävä lävitse, surua ei tietenkään kannata kuopata. Suru ei ole sairautta, jota pitäisi paeta tai rukoilla pois. Suru on tie, itkuinen ja raskas. Mutta surun keskelläkin voi kantaa rukouksia Jumalalle. Kun on itse rikki ja voimaton, ei oikeastaan ole muuta mahdollisuuttakaan.
Fil. 4:6
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne
rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
Rukoileminen, anominen , pyytäminen ja kiitos ovat taakkojen kantamisen peruskiviä. Galatalaiskirjeen 6. luku alkaa seuraavilla sanoilla
Gal. 6:1
Veljet, jos joku tavataan jostakin
rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden
hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.
Mitä tämä ojentaminen tarkoittaa? Ainakin aikaisemmin olen käsittänyt tämän ns. hengellisenä nuhtelemisena ja sellaisena ojentamisena jossa kehoitetaan tekemään parannus synneistä ja palaamaan oikealle tielle. Voi miten paljon tätä on käytetty väärinkin kristillisissä piireissä ja saatu aikaan rikkinäisiä, Jumalansa hylkääviä ihmisiä. Kristityt voivat opettaa ja antaa paljon hengellisen elämän rakennusaineita, mutta psykologeja tai psykiatreja ei kenestäkään tule pelkästään uskon kautta. Nämä ihmiset, jotka päivittäin kuuntelevat ihmisten murheita ovat itse suuressa riskissä jäädä muiden ihmisten taakkojen alle. Silloin kuunneellaan ihmisen murheita, otetaan taakkaa häneltä ja sitten muserrutaan itse sen taakan alle.
Kristityn ihmisen tehtävä on kantaa nämä taakat Kristukselle. Nämä toiset ihmiset eivät ehkä itse kykene niitä Kristukselle kantamaan, eivät osaa, ymmärrä tai jaksa kantaa. Silloin tulee murheen tai ongelman kuulevan hengellisen ihmisen viedä tämä asia tiettäväksi taivaalliselle Isälle. Kristus on kutsunut meidät rukoilemaan, joka on parhaimmillaan taakkojen kantamista Kristukselle. Mitkään taakat eivät ole liian pieniä tai suuria Jumalalle vietäviksi. Rukouksista puhutaan suitsutusuhrina Jumalan kasvojen edessä.
Ps. 141:2
Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri.
Ilmestyskirjassa taas kuvataan taivaassa olevien vanhiten toimintaa raamattuopetuksen pitäjän mukaan ahdistuksen ajan ensimmäisen 3½ vuoden aikana. Tuolloin vanhinten tehtävänä on tuoda kaikki pyhien rukoukset eli suitsutukset kultaisessa maljassa Jumalan luokse.
Ilm. 5:8
Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä
olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja
heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä
suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,
Kristuksen morsiamena meidän tehtävänä on kantaa suitsutuksia Jumalalle, rukoilla kaikkien Pyhien puolesta, rukoilla kaikkien ihmisten puolesta ja rukoilla kaikkien niiden taakkojen puolesta, joita me suinkin voidaan viedä jumalalle. Ei meidän tule seuloa mikä on sellainen taakka minkä puolesta kannattaa rukoilla, vaan meidän tulee olla herkkinä kuulemaan ihmisten asioita ja ongelmia ja viemään ne Kristukselle. Hän pitää näistä ihmisistä ja heidän tarpeistaan huolen oikealla tavalla. Jeesus sanoo myös että meillä ei ole sen tähden että me emme ano.
Jaak. 4:2
Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan
ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja
taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
Jos yrität kantaa muiden taakkoja väärällä tavalla ja jättää murheet omalle sydämelle, on vaarana tämä vastustaja, perkele. Se kiertää kiljuvana jalopeurana etsien ihmistä, jonka hän voisi niellä, voisi upottaa sellaiseen ahdistukseen, jossa ihminen unohtaa Jumalansa ja pelastajansa ja ennen kaikkea rukouksensa. Rukoilevat ihmiset ovat vaarallisinta mitä Saatana tietää. Ne rukolijat, jotka kaikkien omien ahdistusten ja taakkojen keskellä kantavat uskollisesti rukouksia itsensä ja muiden puolesta suitsutusastiaan Jumalan kasvojen eteen vietäväksi. Siksi tulee heittää nämä murheet Jumalan eteen eikä kantaa niitä itse.
1.Piet. 5:6-8
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."
Olkaa raittiit,
valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva
jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
OTA TAAKKASI JA JÄTÄ SE JUMALALLE
HEITÄ SIIS KAIKKI HUOLET JUMALALLE
JÄTÄ NE JUMALALLE
ÄLÄ EPÄILE
KIITÄ, KIITÄ, KIITÄ
Me emme ole niitä, jotka vastaavat rukouksiin. Se ei ole meidän vastuullamme, mutta taakkojen siirtäminen on. Rukous on.
Ilm. 8:3 -4
Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen
kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita
pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli
valtaistuimen edessä. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti