Elämässä sitten sattuu ja tapahtuu ja aina kohtaa itsensä ja muut. Yksin ei pysty olemaan millään, vaikka erakoksi nähtävästi vain haluaisin ruveta. Kun itseään alkaa ruotimaan, tajuaa että on niin saastainen ja saastaisine ajatuksineen että ei voi kun itsensä tuomita. Viime aikoina olen miettinyt rasismia ja sen ilmenemistä. Jos yhtään telkkaria katsotte, ne joilla se vielä on, ei voi välttyä näkemästä sitä propagandaa mitä sieltä tulee. Tai pakkosyöttöä, miten vaan. En tiedä kauanko se on kesänyt, mutta viime aikona vasta itselleni tullut näkyväksi. Olemme siippani kanssa alkaneet katsoa mainoksia, joita rakkaasta telkkaristamme tulee pitkin iltaa. Siis niitä mainoksia, joita ennen emme ole huomanneetkaan. Oletko sinä huomannut jotain outoa viime aikoina? Minun mielestäni, ja se on vain minun empiirinen mielipiteeni, mainoksiin on ilmestynyt poikkeuksellisen paljon henkilöitä, joilla on hiukan enemmän melamiinia ihossaan kun itselläni. Oikeastaan löytyykö enää lainkaan mainoksia, jossa esiintyisi pelkkiä albiinoja? Olemme rohkeasti kotiseinien sisäpuolella käyttäneet suuresti tuomittavaa n-sanaakin. Onneksi on vain kissat kuulemassa, vai onkohan se edes totta? Nykyään kun google taitaa puhelinten kautta kuunnella keskusteluja ja niitä sitten analysoida. Saapa nähdä kauanko kotonakaan voi puhua ilman että siitä joutuisi tuomille. Olettehan huomanneet senkin, että kun jotain puhut tai keskustelet, alkaa sosiaalinen media tarjota mainoksia juuri puhumastasi asiasta? Tämä ei ole mitään salaliittoteoriaa, siitä olen kuullut niin lukemattomia henkilökohtaisia kokemuksia, että se ei ole sattumaa. Siksi kannattaakin pitää puhelin aina loitolla itsestä, toisessa huoneessa, jos halua jotain salassa puhua.
Mutta ei sille oikeasti voi mitään, että tämä maailma kauhistuttaa ja siinä muun muassa tämä silmiinpistävä propaganda mm. tässä albiino-melamiiniasiassa. Justiin kyllä puuilon mainosta katson, jossa oli vaan sellainen mielikuvistusukko, ei oikeita ihmisiä.
No jäin tätä rasismi teemaa miettimään tietenkin sen vuoksi, että nuorempi sukupolvi siitä minua piikitteli. Olin nimittäin suurella kirkolla, Suomen pääkirkolla vierailulla. Alueen tapoja noudattaen matkustimme niillä rakkailla julkisilla kulkuneuvoilla lauantai-iltana suuren cityn keskelle ja takaisin sivustalle. Rasistiset ajatukset tulivat selvästi esille kun täältä maalta lähtee kaupunkiin. Eihän täällä landella ole muuta kun niitä runsaampia melamiinityyppejä jotka on adoptoitu jostain Afrikan maasta tai jotka ovat kulkeutuneet jonkun yksittäisen albiinon pelastamana tänne syrjäseudulle turvaan. Mutta suuressa cityssä tuntui, kun olisi ulkomailla. Olen kyllä paljonkin matkustellut noissa rantalomakohteissa, mutta en sielläkään ole kiinnittänyt huomiota tähän asiaan. Itse asiassa siellä oli pelkästään itseään polttavia albiinoja rannat täynnä. Vain rannalla norkoilevia kello- tai silmälasikauppiaat olivat runsaalla melamiinilla varustettuja henkilöitä. Mutta kun matkustettiin sillä paikallisjunalla, pääsi suustani aivan kuin huomaamatta että "eihän täällä ole suomalaisia ollenkaan". Se oli ihan aito huomio ja tyhmän keski-ikäisen rasistisia ajatuksia hautovan tummun suusta päässyt huomautus. Voitte kuivitella miten nuoriso häpesi. En edes ajatellut että ehkä joku näistä minun mielestäni ei-suomalaista ehkä osasi sen verran suomea, että tajusi huomautukseni. Enhän tosiaankaan voi tietää millä asioilla nämä ihmiset ovat matkustaessaan paikallisjunassa. Ehkä he kuitenkin olivat matkalla työstä kotiin tai sellaista. Mutta toden teolla me taitiiin olla ainoat albiinot koko junassa.
Ei nuoriso ymmärrä että meikäläisen kaltaiset tantat näkee näissä henkilöissä uhkan ja pelottavan vivahteen. En kyllä kuuna päivänä uskaltaisi yksin matkustella lauantai-iltana cityssä. Kauppakeskuksissa kyllä näkyi albiinoja, mutta kyllä sielläkin oli poskettoman paljon näitä ei-albiinoja. Asenteellisten ajatusteni kanssa en ollut yksin. Mukanani ollut vielä vanhempaan sukupolveen kuuluva maalaisserkku sai suunsa auki kappakeskuksessa. Hän sanoi, että miksi kaikki mallinuket ovat mustia? Ja toden totta, mallinuket toisensa jälkeen olivat mustia. Nuoriso siihen perustelemaan, että mustassa mallinukessa tulee vaatteet paremmin esille ja taas saimme kuulla olevamme rasisteja.
Kauppakeskuksen mainostauluissa esiteltiin hyvällä melamiinilla olevaa vähäpukeista poikaa. Taisi jotain boxereita mainostaa. Onneksi en mitään tarvinnut tästä kauppakeskuksesta. En mitään. Tässä iässä alkaa tuntua, että ei tarvitse juuri mitään ostaa, ehkä vähän villalankoja silloin tällöin että saa tehdä tarpeettomia islantilaisia villapaitoja, joita kukaan ei lopulta pidä päällänsä. Yhdestoista riddari on nimittäin valmistumassa. Tämäkin on tauti ja sitä tehdessä tulee ajateltua luvattomia ajatuksia, niitä rasistisia.
Olen siis nuorison analyysin mukaan rasisti.
Tätä olen sitten pureskellut muutamia aikoja ja kyllä minä sen tunnustankin. Olen rasisti. Tosin omillaan toimeentulevat tyypit ei aiheuta mitään tällaisia tunnetiloja. Sysimusta islamilainen lääkäri, joka on kolme vuotiaana tullut suomeen, puhuu täyttä suomen kieltä, kertoo islamilaisesta naimisiinmenokulttuurista ei aiheuta minussa minkäänlaisia rasistisia tunteita. Ei siis minkäänlaista vihamielisyyttä tai halveksuntaa tai alaspäin katsomista. En tunnista rasismia tässä kohtaa. Tai virolainen kollega, joka on tullut suomeen vuosikausia sitten perheineen ja tekee töitä hartiavoimin. Tai virolainen lääkäri, joka käy viikon verran kuukaudessa suomessa ja tienaa enemmän kuin muina aikona omassa maassaan. Ja hoitaa Suomessa niitä pitkäaikaissairaita, joita suomalaiset lääkärit eivät enää halua hoitaa terveyskeskuksissa. Tai nämä ukrainalaiset turkistarhaajat, jotka tulevat tekemään ne likaiset työt, joihon meidän nuoriso ei halveksien tartu enää lainkaan. Tai betonifirman työntekijät, kun ei suomalaisille enää työ kelpaa. En halveksi niitä thaimaalaisia marjanpoimijoitakaan, jotka lähtevät joka aamu (siis kesällä) peräkärry perässä meidän metsiimme poimimaan meidän marjamme. Keitään heistä en halveksi, joten olenko rasisti, jos huomaan että jokaisessa mainoksessa on albiinojen lisäksi vähintään yksi runsasmelamiininen n-tyyppi. On siellä lievästi melamiinisiakin, ihan vähän albiinojakin joukossa, mutta jokaisessa mainoksessa näitä on. Ei Suomessa nyt varmaan niin paljon heitä ole, että tämä olisi selitettävissä. Eihän siellä näy meidän ikiomaa vähemmistöporukkaa eli romaaneja.
No nuoriso tämänkin tietenkin on omaksunut siten, kun se heidän sukupolvelleen on mieleen taottu siinä indokrinaatiolaitoksessa nimeltä koulu. Niitä esiintyy juuri siksi, että se normalisoituisi meidän kantturasukupolven mielessä. Näin se varmaan on, tämä asia pitää normalisoida. Ei sitä tarvitse normalisoida niille cityssä asuville ihmisille, sillä siellä ei tarvitse kun kotoa ulos mennä niin alkaa tulemaan kaikenlaista vastaan. Ei sentään kuitenkaan vuohipaimenia, joka on nykypäivänä kirosana ja johtaa oikeuskäsittelyyn. Suomessa voisi olla persoonallista ja trendikästä ryhtyä vuohifarmariksi ja tuottaa vuohenmaitojuustoja ja sen sellaista. Tai ei se taida sittenkään olla, kun maitotuotteetkin pyritään häivyttämään ihmisten ruokavaliosta lihan ohella. Ruoka-asioissakin voi olla rasisti jos ei kannata ilmaston kannalta kestävää ravintoa. Tämä rasisti valmisti ensimmäisen kerran elämässään sushia. Vielä rasistisemmalle siipalle piti näyttää joka palaa, tässä on riisi, tässä on suolalohi ja tässä on kurkku, ainoastaan merilevä on sitä erilaista. Ja soijakastike. Kummasti nämä ulkomaanelävien ruokapaakit vaan hävisivät jääkaapista parempiin suihin.
Mutta vielä palaan siihen että olen rasisti ja se tuntuu pahalta. Rasisti minussa nostaa heti päätään kun kuulenkin sanomia siitä, mihin minun raatamiani veroeuroja käytetään. Se on se rasismin syvin ulottuvuus. Ja nousee se rasisimi myös siitä, kun olen tuota historia siipien havinaa tutkinut viimeisinä kuukausina sukututkimuksen kautta. Viimeksi olen litteroinut sota-ajan kirjeitä, joita perhearkistosta löytyi. Niin syvältä riipaisee lukea paapan ja hänen veljestensä vaiheista Karjalan alueella, joka tuolloin oli vielä Suomea. Siellä he olivat rintamalla ja hengissä tulivat takaisin. Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita ja päässeet rakentamaan perheensä ja lastensa elämää. Heidänkin toiveensa heijastui kirjeestä jotta sota loppuisi, pääsisi viljelemään peltojaan ja käymään kaupaa ja perhe saisi kasvaa muutamalla pojalla. Hyi miten rasistisia ajatuksia heillä oli. Vain poikia odotettiin syntyväksi. Tunnen syvää surua siitä, että heidän työnsä siellä meni ikäänkuin hukkaan. Pari sukupolvea myöhemmin milleaniaalit myyvät tai pikemminkin antavat auliisti suomen kenelle tahansa eniten maksavalle. Onneksi se sukupolvi ei ole näkemässä tätä kaikkea. Eikä se seuraavakaan näe kun rippeet.
Voi miten taas tunnistan itsessäni rasististen ajatusten nousun. Oikeastaan taidan olla rasisti en melamiinin mukaan, vaan väriaineen mukaan. Vihreä väri saa minussa nousemaan vielä rasistisempi ajatuksia kuin tumma väriaine. Huomatkaa, että yritän opetella nykysanastoa, en sano nainen tai mies tai edes ihminen. On vain henkilöitä. Tosin jotkut käyttävät koiristaankin sanaa hän, joka tarkoittaa henkilöitä, joten en oikein tiedä miten näihin suhtautuisi.
En tiedä miten tätä rasismia itsessäni oikein hoitaisin. Kun ne mainoksetkaan ei auta, ne vaan nostaa vihan tunteita. Ei ne minuun tehoa, ehkä lapsiin sitten, seuraavaan sukupolveen jota valmistetaan nähtävästi vielä suuremmalla aallolle Afrikasta. Minä siis tarvitse apua tähän mielentilaani. Siksi näitä pohdinkin. En voi osoittaa ketään muuta kuin itseäni tässä asiassa ja suuresti. Tämä on itse asiassa aika mielenkiintoista, että mitä tahansa sanot tai puhut jonkun toisen ajatuksista tai mielipiteistä, löytyy aina joku joka loukkaantuu, joku joka osoittaa että syytät muita tai olet sellainen tai tuollainen. Tämä on selkeästi nähtävissä tämän ajan keskellä, josta jälleen kerran muistutan.
Meitä ajetaan vastakkain toisetemme kanssa, tarkoituksella ajetaan vastakkain.
Siksi nämä jyrkät mielipiteet pitäisi saada tuhottua. Ne nostaa tavallisessa isänmaallisessa ihmisessä tunteita, jotka eivät ole Jumalankaan mielen mukaisia. Ja siksi ne ovatkin hyvin valheellisia. Olen kuitenkin lukenut raamatusta, että ihmisille on annettu maan rajat jotta he niiden sisällä voisivat asua ja elää. Näin jokaisella olisi se oma asuinalue ja omat kansalaiset, joiden kanssa kahnauksia kyllä riittää yllin kyllin. Aina on ollut vieraiden heimojen ihmisiä myös luvatun maan ihmisten keskellä. Muukalaisia. Ei heitä tietenkään käsketty vainota tai tuhota, vaan he saivat elää siellä valitun kansan keskellä työtä tekemässä. Vieraista kansoista Jumala varoitti sen vuoksi, että heidän kauttaa tuli ne vieraat Jumalat, joita israelilaiset alkoivat palvoa ja palvella ja ryhtyivät sitä kautta uskottomiksi taivaan Jumalalle. Ei suomi tosin enää ole mikään kristitty maa, vaan kuhertelee epäjumalien kanssa täysin avoimesti ja hylkää elävän Jumalan päivä päivältä enemmän ja enemmän. Me Suomalaiset olemme syyllisiä, me kaikki. Me saamme vaan sitä mitä ansaitsemme vuosikausien jumalattomana elävän kansamme keskelle. Sitä saa mitä tilaa. Kohta me rasistit joudumme vainon kohteiksi enemmän ja enemmän ja saamme todistaa elävästi miten jokainen joka elää jumalisesti Jeesuksessa Kristuksessa tulee vainotuksi. Myös meidän Suomessamme meillä on tämä edessä. Uskon vuoksi vainotuksi tuleminen. Sillä kristilliset ajatukset ja mielipiteet käännetään rasistisiksi, suvaitsemattomiksi ja tuomittaviksi. Tämä meillä on edessä, joten miten siihen valmistautuisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti