Pitäisikö valmistautua nälänhätään?

Viime aikojen konfliktit maailmalla ovat saaneet osan ihmisistä heräämään toisenlaiseen todellisuuteen kuin on totuttu. Jo toisen kerran parin vuoden sisällä perusturvallisuus on järkkynyt ja maailma lopullisesti muuttunut. Nyt kuuntelemme turvallisessa olohuoneessamme sanomaa sodasta, kärsimyksistä ja pakolaisuudesta. Me olemme jälleen päästäneet mieliimme sodan mahdollisuuden ja etsimme apua Ruotsista, Virosta ja Natosta. Kahvipöytäpuheissa sota on läsnä koko ajan, se on ohittanut muut puheenaiheet. Ihmiset miettivät jokainen kohdallaan mitä meille tapahtuu. Minäkin mietin näitä asioita ja tässä pohdiskelen hiukan asioita, joita viime päivinä on ollut mielessäni. Nämä ovat siis täysin omia pohdintojani, jotka ovat inhimillisiä ja vajavaisia. Teen sitä sen ymmärryksen mukaa, mikä minulla on. Erona on se että ajattelen tässä ääneen ja jaan vajavaiset pohdintani teille, jotka luette tai kuuntelette. En suosittele ottamaan tätä jonain absoluuttisena totuutena. Jaan ohessa myös raamatun jakeita, joita mieleeni on tullut näitä asioita pohtiessani.

Uskovaisina tunnemme raamattumme ja tiedämme, että lopun aikoina tulee sanomia sodista ja kulkutauteja ja NÄLÄNHÄTÄÄ. Nälänhätä tuntuu aivan utopistiselta todellisuudelta notkuvien kaupan hyllyjen edessä. Nälänhätä on näyttäytynyt meille kaikille länsimaisille ihmisille afrikkalaisina tummasilmäisinä lapsukaisina television välityksellä Unicefin tai Kirkon ulkomaanavun tai SPR avustuspyynnöissä. Yhä lisääntyvästi mediassa näkyy näitä pyyntöjä, mutta mustat lapset eivät ole nyt in, vaan ihkavalkoiset avuntarvitsijat. Monille Suomalaisillekin nälkä on todellisuutta, vaikka siitä ei puhutakaan suureen ääneen. Monen ihmisen tulot ovat niin pienet, että joutuu miettimään mitä vähillä rahoillaan ostaisi. Joku joutuu valitsemaan ostaako tänään ruokaa tai lääkkeitä? Joku joutuu tekemään armotonta valintaa, vaikka kaupat notkuvat tavaraa ja ruokaa. Suomessa näistä asioista ei vain puhuta. Suomessa on hävettävää olla köyhä, jolla ei ole varaa perustarpeisiin. Ruokajonoissa on ihan tavallisia ihmisiä jopa työssäkäyviä ihmisiä. Joillakin on jokin yksittäinen oman elämän tapahtuma romahduttanut talouden. Joku toinen taas on sukupolvesta toiseen vähäosainen.

Pandemian alussa ihmiset ryntäsivät kauppaan ostamaan tarvikkeita ja heille naurettiin, kun he ostivat hyllyt tyhiksi mm. vessapaperista. Suomessahan valmistetaan vessapaperia, joten ei siitä voi tulla pulaa! HAH HAH , tehdään pilaa vessapaperinostamisesta ja samalla koko varautumisesta. Maailmanlopun odottajat ovat typeriä hörhöjä, joiden elämä on yhtä varautumista. Primitiivisiä hölmöjä, jotka eivät näe globaalin markkinatalouden ihmeellisiä mahdollisuuksia.

Ruoan suhteen ennakointi on joillekin toinen luonto ja toisten ihmisten jääkaappi on lähimmässä ruokakaupassa. Jotkut ihmiset keräävät selkä väärällä syksyisin luonnon antmia, ja toiset taas ostavat niitä kaupan pakastealtaasta rasia kerrallaan. Jotkut vaan inhoavat ruokakaupassa käymistä yli kaiken (kuten minä) ja ostavat sitten kerralla kaksi jääkaapillista täyteen tavaraa. Toiset kantavat pari tavaraa kerrallaan kaupasta pois. Itse olen aina saanut hävetä sitä, että ostan kerralla paljon. Aina on tullut huomautuksia, että oletko lähdössä jonnekin. Meidän perheessä on vaan ollut aina tapana ostaa paljon kerralla ja harvoin käydä kaupassa. On myös tapana pakastaa ylijäämä, jotta aina olisi tarvittavia elintarvikkeita saatavilla. Meillä ei myöskään käydä työpaikkaruokalassa joka päivä syömässä, vaan me kuljemme eväiden kanssa töihin. Ruokaa on siten oltava aina joka lähtöön. Se on meille normaalia varautumista ihan arkipäiviin, ei mihinkään katastrofiin. Nykypäivän kaupunkiasunnoissa ei kuitenkaan välttämättä ole tilaa pakastimelle tai isolle jääkaapille, eikä ruokaa voi siksi ostaa enemmän kuin kunakin hetkenä tarvitsee. Kotivara on siksi siinä lähimmässä ruokakaupassa, joka toki on aivan nurkalla monella ihmisellä.

Kotivara ei kuitenkaan ole mikään ihan pieni juttu. Se on tietynlaista varautumista arvaamattomia tilanteita varten. Pelastutoimi ja Marttajärjestö kehoittaa ihmisiä pitämään kotona kotivaraa, joka kattaisi kolmen päivän tarpeen, jos joku yhteiskunnassa tai omassa elämässä menee äkillisesti pieleen.

"Sen ei välttämättä tarvitse olla myrsky tai suuronnettomuus. Jo pelkkä sairastuminen vaikeuttaa yksin asuvan henkilön kaupassa käyntiä. Kotivaralla selviät tilanteesta...

72 tuntia on viranomaisten ja järjestöjen laatima varautumissuositus kotitalouksille.

 Kodeissa tulisi varautua pärjäämään itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta häiriötilanteen sattuessa. Olisi hyvä, jos kotoa löytyisi aina vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ruokaa ja lääkkeitä. Olisi myös tärkeää tuntea varautumisen perusteet eli tietää esimerkiksi, mistä saa oikeaa tietoa häiriötilanteessa ja miten pärjätä kylmenevässä asunnossa."

Me olemme oppineet luottamaan siihen, että yhteiskunta hoitaa homman. Jos sähköä ei tule, huudetaan sähkölaitoksen toiminnan perään. Jos vettä ei tule, huudetaan huoltomiehen perään. Suomalaisessa yhteiskunnassa on melkoisen hyvät palvelut myös hätätilanteiden varalle. On kuitenkin ollut suuria myrskyjä ja sähkökatkoja, jolloin monessa osassa Suomea on oltu useita päiviä ilman sähköä. On ollut lumimyräköitä, joiden vuoksi tiet ovat olleet auraamatta pitkän aikaa ja kulkeminen hankalaa. Nämä on aina ajan kanssa ratkaistu, kun urhoolliset ammattilaiset ennättävät korjata ongelmat. Pandemiassa joku joutui yllättäen jäämään kotiin ilman ruokaa ja tähänkin tarjoutui paljon apua eri järjestöjen ja kauppaliikkeiden kautta. Humanitaariset järjestöt sitten auttavat niitä katastrofialueita, joista puuttuu kaikki perustarpeet.

Mutta onko meillä kuitenkaan ymmärrystä siitä, jos todella tapahtuu jotain mikä sotkee koko yhteiskunnan niin totaalisesti, että mikään normaali ei toimi? Ukrainasta välitetyt kuvat kertovat karua kieltään pommitusten jäljistä ja tarinat kertovat veden, ruoan ja lääkkeiden puutteesta. Ilman näitä perusasioita on alkanut ihmisen elämän lähtölaskenta ihan konkreettisesti. Pommitusten keskellä ei ole mitään mahdollisuutta jatkaa elämäänsä ja tuossa tilanteessa vain ihmisen perustarpeet alkavat olla tärkeimpiä kuin mikään muu. Ensin turvaa ja suojaa, sitten tulee jo muutaman tunnin kuluttua nälkä.

Sodan uhka on saanut monella puntit tutisemaan tämän asian edessä. Uhkaako meitä sota? Olemmeko vaarassa?  Mutta ei sentään Suomi, tämä meidän urhea puolueeton maamme voi joutua sotaan? Pois se meistä! Me olemme aina pärjänneet tuon suuren Karhun kanssa hyvin ja pitäneet hyvät suhteet yllä, joten meille se ei voi tapahtua. Venäjästä puhutaan yleisen tulkinnan mukaan karhuna.

Dan. 7:5 Ja katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljellensä, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta, hammasten välissä; ja sille sanottiin näin: "Nouse ja syö paljon lihaa.

Kauhistuttavin viime aikoina kuulemani tulkinta tästä Danielin kirjan karhusta on se, että nämä kolme kylkiluuta olisivat kylkiluun muotoiset maat: Suomi, Ruotsi ja Norja.  No, haluaisin tästä ajatella että pikemminkin nämä kylkiluut olisivat Venäjään ennen kuuluneita alueita, jotka on revitty Karhusta irti. En haluaisi millään ajatella että ne olisivat juuri minun maani ja naapurimaat, vaan jossain aivan muualla, jossain kaukana. En millään haluaisi ajatella, että Karhun viha kohtaisi juuri meitä.

Minulle on jo kauan sitten tullut ymmärrys siitä, että vielä tulee niin vaikeita aikoja, että jokainen perusasia on kiven alla. En tiedä onko se tietoisuus tullut raamatun lukemisen kautta vai mistä. Joka tapauksessa kolmessa raamatun evankeliumitekstissä puhutaan tulevasta nälänhädästä. Matteus, Markus ja Luukas kertovat tästä samalla tavalla.

Matt. 24:7 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin

Mark. 13:8 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.

Luuk. 21:11 ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä. 

Aika pitkään olen ollut sen käsityksen varassa, että uskovaiset temmataan pois tuuliin ja pilviin ennenkuin nämä raamatun kertomat asiat tapahtuvat. Mielestäni raamatunopettajien sanoma on ollut tällainen. Myös suoraan on annettu ymmärtää, että länsimaiset ihmiset ovat jotenkin ainutlaatuisia ja parempiosaisia. Ei  länsimaisille ihmisille tapahdu mitään tällaista! Sellaista opetusta olen kuullut pitkin uskonelämääni. Leo Mellerin kasettiopetusta kuunnellessa on mennyt tuntikausia, niin pitkäveteisiä kun ne joskus olivatkin. Meidät temmataan ennenkuin meille tapahtuu mitään pahaa. Voihan olla että olen itse myös torjunut mielestäni tällaisen mahdollisuuden, kun hyvinvointiyhteiskunnan keskellä ajatukset ovat tuntuneet niin kaukailta.

Kun olen irrottanut hetkesi katseeni ja mieleni tästä perinteisestä opetustarjonnasta, on Raamatun elävä sana alkanut puhunut minulle jotain muuta. Markuksen evankeliumin 18:18 sanookin, että tämä on vasta synnytystuskien alkua. Tämä on vaihe, jossa kuullaan sanomia sodista ja tulee kulkutauteja ja nälänhätää. Voihan se olla niinkin, että koko maailman ei tarvitse tätä kokea. Voihan olla, että se todella tapahtuu vain jossain päin maailmaa ja toiset maanosat siitä välttyvätkin. Koko maailma on kuitenkin muuttunut sellaiseksi globaaliksi kentäksi, jossa riippuvaisuussuhteet muiden maiden tuotannoista on elinehtoja monessa tilanteessa. Esimerkki suojavarusteiden  saatavuusongelmista on melkoisen tuore esimerkki siitä, miten kaikki voi mennä pieleen, eikä tuotteita olekaan saatavilla, vaikka kaikki niitä tarvitsisivat. Onneksi Kiinalla on kaikki valtit käsissä. Täytyy sanoa, että Kiina jos joku on käärinyt melkoiset voitot Pandemian seurauksena lääkefirmojen ohella.

Nälänhätä mainitaan raamatussa muissakin kohdissa. Abram lähti Egyptiin nälänhätää pakoon, Iisak meni Gerariin nälänhätää pakoon ja aikanaan Joosefin perhe lähti Egyptiin ostamaan viljaa, kun omassa maassa oli  nälänhätä.

1Moos. 12:10 Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova.

 1Moos. 26:1 Mutta maahan tuli nälänhätä, toinen kuin se nälänhätä, joka oli ollut aikaisemmin, Aabrahamin päivinä. Silloin Iisak meni Abimelekin, filistealaisten kuninkaan, luo Gerariin.

1Moos. 41:54 Senjälkeen alkoi seitsemän nälkävuotta, niinkuin Joosef oli sanonut, ja tuli nälänhätä kaikkiin maihin, mutta Egyptin maassa oli leipäviljaa kaikkialla.  

Kun uskovaisten keskellä puhutaan nälänhädästä tai ruokapulasta, suurin osa ihmisistä sanoo heti, että "Jumala pitää huolen omistaan, ei meidän tarvitse siihen mitenkään valmistautua". Jumala vaatettaa kedon ruohon, joten miksi me murehtisimme siitä mitä syömme tai juomme? Jumalan etsiminen on tärkeintä. Minä jätän Jumalalle kaiken tämän ja murehtimisen ruoasta ja juomasta. Se on Jumalan käsissä.

Matteus 

6:30 - 34 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'  Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

Ja toden totta on, että raamattu meille puhuu tällaisesta asenteesta maallisia asioita kohtaan. Tämän sanankohdan perusteella monet pitävät jopa suurena syntinä ja epäluottamuksena Jumala kohtaan sen, että joku ihminen varautuu pahan päivän varalle. Ja näinhän tästä sanankohdasta voisi tämän asian kyllä ymmärtää. Jumala piti huolen Israelilaisista erämaassa 40 vuoden ajan, joten miksi ei meistä, me vähäuskoiset? Matteuksen evankeliumin sanoma on selvä ainakin siltä osin, että elämässä ei tulisi panostaa vain maalliseen ja kiinnittää katsettansa siihen yksin. Kaiken elämän keskipisteenä ei saisi olla se, miten ansaitsee enemmän ja paremmin tai miten saisi koottua aittoihin tavaraa. Tämä ei saisi hallita ihmistä, vaan Jumalan tulee olla keskipiste. Mutta tarkoittaako tämä  sitä että ei voisi varustautua pahan päivän varalle.

Vaikka taivaallinen Isämme pitää meistä huolen, hän toisaalla kehoittaa meitä myös olemaan kuin muurahaiset ja tekemään työtä käsillämme ja ansaitsemaan itse elantomme olemalla ahkeria. Muita sanotaan laiskoiksi. Luterilainen työmoraali on perintöosamme, josta kaikki eivät pääse eroon leveiden pöytienkään ääressä.

Sananl. 6:6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.

Sananl. 20:4 Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee.

Näiden opetusten myötä itsellänikin on ristiriita varautumisen suhteen. Olen tullut huomaamaan, että Jumalan omien keskellä on tälläkin hetkellä ihmisiä, jotka ovat vilpittömästi saaneet sydämelleen varautumisen. Heille on tullut siitä Jumalalta kehoitus ja varmuus, että näin tulee toimia. He ajattelevat Joosefia, joka keräsi Egyptin varastoihin viljaa katovuosiksi. Sieltä varastoista sitten jaettiin viljaa tarvitseville. Tosin ei sitä ilmaiseksi jaettu, vaan ihmiset luovuttivat ensin omaisuuttaan, sitten työtä ja lopulta itsensä kokonaan. Ihminen menetti kaiken sen vuoksi, että oli nälkä.

Miten sinä suhtaudut varautumiseen? Onko aika alkaa prepata vai onko aika rukoilla ja odottaa Jumalan ihmeellisiä tekoja hädän päivinä. Kumpaa puolta sinä olet, jos pitää puolensa valita? Onko tässä kysymyksessä luottamus Jumalaan vain epäluottamus hänen huolenpitoonsa? 

Minulle on tullut aivan selväksi se, että hätäpäivät ovat tulossa. Maailman varoitusmerkit eri puolelta todistavat tämän. Ei tule apu idästä eikä lännestä, vaikka siellä nyt huseerataankin näiden asioiden parissa maallisten legimenttejen mukaisesti. 

Minä ajattelen, että nyt on aika rukoilla. Rukoile sitä mitä Jumala haluaa juuri SINUN tekevän.  Mitä Jumala puhuu sinulle tästä asiasta? Jeesus sanoo, että hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä ja seuraavat häntä

 Joh. 10:3-4 Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.

Aidosti olen näitä asioita miettinyt, enkä ole vielä tehnyt päätöstä miten tässä asiassa tulisi toimia. Ennenkin olen tästä puhunut ja asiaa pohdiskellut silloin kun ei ollut vielä tietokaan maailman muuttumisesta sodan vuoksi. Tuolloin aiemmin joku sanoi, että ei ole varaa tällaiseen preppaamiseen. Tiedän preppaajia, jotka säästävät todella vähästä, pieniä asioita, vähitellen. Mutta ajattelen tästä näin, että tehköön kukin mitä sydän tässä asiassa sanoo. Jos tällainen aika tulee, on Jumala puhunut jollekin varakkaammalle, että tulee varautua myös muita varten, ei pelkästään itseään varten. Siksi ei kenenkään tulisi tuntea syyllisyyttä tämän asian äärellä. Kukin tekee niinkuin kokee ja pystyy, Jumala antakoon lampailleen viisautta tähän.

Joh. 10:27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.

Todelliset uskovat kuulevat Herransa, Paimenensa ääntä ja seuraavat häntä ja tottelevat häntä, mitä ikinä hän heitä pyytääkään tekemään. Nämä lampaat tuntevat Herransa äänen ja siksi he uskovat. Jos koet, että tämä ei ole sinua varten, se on ihan ok. Jos koet, että Jumala puhuu sinulle varustautumisesta, toimi sen mukaan. Ole uskollinen siinä mitä hän kehoittaa. Tee pieniä tekoja. Varautujat joutuvat kyllä uskovaisten keskuudessa ehkä huonoon valoon. Myös maailman ihmiset saattavat pilkata. Näin olen kuullut. Moni tekeekin siksi varautumista vähin äänin ja salaa, sillä eihän kukaan tiedä mitä toisen kaapissa on. Pelosta sitä ei kuitenkaan pitäisi tehdä eikä pakon edessä tai muiden mielipiteiden mukaan. 

Olen hiljattain kuullut kristityistä maanviljelijöistä, jotka ovat saaneet sydämelleen varautua viljelemään isolle nälkäiselle ihmisjoukolle. Heille on syntynyt käsitys, että kohta heidän osaamisensa on kullanarvoista. Herra siunatkoon heitä! Minua kosketti syvästi tämä asia. Se että on edes joku, joka ei laita peltoja pakettiin tai myy tai lopeta, vaikka ajat ovat heille todella hankalat. Ja vain sen vuoksi, että on saanut siihen Jumalalta kehoituksen valmistautua. 

Tavallinen ihminen ei voi suuria tämän asian edessä. Kaikilla ei ole peltoja tai osaamista viljelyyn. Suurimmalla osalla ei ole tilaa säilyttää mitään ylimääräistä pienissä kodeissaan. Jollain taas on tilaa enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä minun sydämeni on kääntymässä varautumisen puoleen, ehkä jotain pitäisi tehdä. Siihen vaikuttaa nämä seuraavat kysymykset, jotka huolestuttavat minua.

Kuuntele uutisia. Tiedätkö, että Venäjä ja Ukraina on ollut maailman vilja-aitta? Vaikka Ukrainan viljasta menee suuri osa Afrikkaan, Libyaan ja eteläiseen maanosaan, niin heidän nälkänsä voi vaikuttaa myös meihin.

Oletko huomannut, että maanviljelys ei enää kannata Suomessa, vaan yhä suurempi osa maanviljelijöistä lopettaa? 

Tiedätkö että Suomessa viljeltävä ala ei riitä kaikkien suomalaisten ruokkimiseen, jos ruokaa ei tuoda ulkomailta?

Oletko käsittänyt, että Suomen varmuusvarastoja on pienennetty viimeisten vuosien aikana? 

Oletko huomannut että päättäjät luottavat EU:hun, Natoon ja globaaleihin markkinoihin enemmän kuin omaan varautumiseen? 

Miten meidän siis käy, jos ulkomaantuonti loppuu?

HUONOSTI, MEILLE TULEE NÄLKÄ!