Jeesus tulee toisen kerran, mutta milloin?

Olen viime aikoina tutkinut ja kuunnellut opetusta kahdenlaisesta Jeesuksen paluun teoriasta. En voi sille mitään, että nämä teorioiden erilaisuudet hämmentävät minua. Koko ikäni olen kuullut vain siitä, että Jeesus tulee noutamaan omansa ennenkuin mitään vaivan aikaa tapahtuu ja meidät temmataan hänen kanssaan yhdessä pilviin ja me saamme aina olla Herran kanssa. Tämä tuntuu mukavalta ajatukselta. Opetuksia tästä on saatavilla niin paljon, että niiden perusteella on aivan vakuuttunut, että tämä on oikea ja näin tapahtuu. Mutta utelias ihminen uskaltaa avata ajatukset muunkinlaiselle teorialle. Sääli vaan, että Suomen kielellä ei juuri löydä mitään opetusta tästä vaihtoehdosta, vaan kaikki pitää etsiä ulkomaalaisilta kanavilta. Se jo tuo asiaan jonkilaista varovaisuuttaa. Jospa en ymmärrä kieltä riittävän paljon saadakseni oikean kuvan asioista? Jonkin verran englantia osaavana kuitenkin löydän itseni kuuntelemasta raamatun kanssa näitä opetuksia.

Miten samoja raamatun jakeita voidaankaan opettaa niin erilaisilla tavoilla? Toinen toistaan vakuuttavammin seurataan mailman ja raamatun tapahtumia rinnakkain. Ehkä nämä viimeisten aikojen salaliittoteorioiden tutkimiset ovat saaneet minut avaamaan silmäni erilaisella tavalla. En ole teologi, mutta nämä asiat ovat aina minua kiinnostaneet. Joku voisi sanoa että vääränlaisella tavalla kiinnostanut. Ei saa keskittyä antikristukseen, kun pitää keskittyä Kristukseen. Tämäkin on totta. Viime aikoina on erilaisia antikristusfantasioita ja teorioita ja maailmanlopun merkkejä tarkastellessa mennnyt vielä enemmän sekaisin mikä tarkoittaa mitäkin.  On merkkejä, joita tarkkaillaan taivaalla ja on merkkejä joita tarkkaillaan maailmanpolitiikassa, on salaisia salaseuroja, joiden merkkejä tarkkaillaan ja on uusi maailmanjärjestys-spekulaatioita. Jotkut tekevät suuren työn tutkiessaan erilaisia elokuvia ja sarjoja sekä niiden esittämiä merkkejä. Jotkut tutkivat sanojen ja nimien merkitystä alkuperäisistä kielistä tai numerologiasta ja kaikki julistavat juuri sitä löytynyttä totuutta.

Näitähän olen itsekin pohtinut ja arvioinut. Maailman merkit ovat toki niitä mitä meidän käsketäänkin seuraamaan, mutta miten ja mitä merkkejä? Salaisten merkkien maailma on jokseenkin upottava suo, josta rämpimällä luulee pääsevänsä eteenpäin, mutta lopulta ne eivät tuo mitään todellista apua sielun janoon. Se on sanottava. Mielenkiintoisia ja kiehtovia asioita tapahtuu maailmassa, mutta on kuitenkin isompi todellisuus, joka on ilmoitettu raamatussa. Jumalan totuus ja tahto ihmisiä kohtaan ja ihmisissä.

Rukoilin Jumalaa apuun. Mistä löytäisin opetuksia, joita voisi jotenkin edes luonnehtia oikeaksi ja rakentavaksi. En haluaisi tuhlata tätä vähäistä elämääni turhiin asioihin, joita nyt muutenkin elämässä tulee väistämättä, kun arkea on pakko viedä eteenpäin. Rukoilin opetusta, jota olen kaivannut jo pitkään. Toki raamattua luen ja sitä pohdiskelen, mutta en tosiaan osaa millään tavalla sitä kyseenalaistaa, kun päässä kaikuu kaikki vuosikymmenien opetukset, jotka saavat vahvistusta sanasta.

Luulen löytäneeni nyt erilaisia ajattelijoita, joiden opetukset ovat tuoneet mielestäni pelkästään hyviä asioita tähän  raamatun tutkimukseen. En usko, että tämä tulee koskaan valmiiksi. Onhan näitä teologit tutkiskelleet vuosikausia päätymättä samanlaiseen lopputulokseen, joten enhän minä tavallisena ihmisenä voi päätyä sen kummempaan.

Oli  Jeesuksen paluu aika sitten milloin tahansa tapahtuva, on ainakin varmaa, että tulee olla valmiina mihin tahansa ja milloin tahansa. Aina pitää lamppu olla viritettynä ja valo palamassa ja elämä kunnossa.  Aina tämä lamppu ei pala, ei pitkään aikaan. Päivittäinen raamatun luku ei ole johtanut juuri mihinkään kuin itsenäiseen pohdintaan ja sisäisiin ajatuksiin. Niiden pitäisi kyllä kantaa elämässä ja uskossa ja pitää ikäänkuin pinnalla tässä elämän myrskyssä. Ennen pidettiin raamattutunteja ja opetimme toisiamme ja keskustelimme sanasta. Olen aina ollut voimakas mielipiteissäni, joten saattaisi tämän kokemuksen jälkeen tulla melkoinen lataus erilaista tulkintaa kuin ennen. En uskaltaisi kuitenkaan mennä mihinkään piiriin niiden menneiden kokemusten haavoittamana. Minua iskettiin ja rajusti ja todellakin saatiin uskoni ja iloni murjottua maan rakoon moniksi vuosiksi. Oman mielipiteen esittäminen jääköön siis toisiin kanaviin. Pohdiskelen niitä itsekseni ja kirjoittelen, se on raikasta ja ihanaa. Se on minulle keino koota sekavakin kuvio ja jaotella se itselleni sopiviin suupaloihin.

 Mielenkiintoista on ihan jokaisen jakeen ja sanan pilkkominen pieniin ja niiden analysointi. Sekin on analysointia, että ei pidä liikaa analysoida. Joskus raamatun sana pitää ottaa juuri sellaisena kun se annetaan. Kaikkeen sanaan ei sisälly symboleita ja salaisuuksia ja nekin salaisuudet  on selitetty muualla raamatussa, jos ei heti samassa yhteydessä. Ja sitten on ne kaikille teologeille vaikeat kohdat.

Mutta palataan siihen pääongelmaa, joka lykykäisyydessään on: tuleeko Jeesus maan päälle a) ennen ahdistusta vai b) sen jälkeen? Vaihtoehtona on myös ahdistuksen ajan puoliväli. Minä en tiedä, koska eivät parhaat teologitkaan osaa päättää tätä. Horjun tässä edelleen puoleen jos toiseen.

Ei varmasti ole kenellekään haitaksi vaikka pohtisi vaihtoehtoa, että Jeesus ei tulisikaan pelastamaan meitä kauheista tapahtumista, vaan joutuisimmekin uskovina kohtaamaan ahdistuksen ajan ja antikristuksen vihan. Ihan vain sen vuoksi, että kaikesta huolimatta tämä on huomion arvoinen  vaihtoehto. Muuttaahan se jotain asennoitumisessa uskoon ja uskollisuuteen, tai ainakin pitäisi muuttaa.  Minä, kuten aika monta muutakin länsimaista ihmistä olemme aika kevyin perustein liikkeellä uskon kanssa. EN voi katsoa kuin itseäni ja uskoani. Siksi joudunkin itse miettimään miten voisin kestää uskossa ahdistuksen ajassa. Kestäisikö minun uskoni vainojen ja erilaisten puutteellisten aikojen keskellä? Nykyisen hyvinvoinnin keskellä näkee niin selvästi sen, että ihmiset heikentyvät mieleltään, kun ei tarvitse taistella toimeentulon tai elämän vuoksi vaan voi alkaa hifistelemään asioilla, joita puutteessa elävillä ei tule mieleenkään. Se kuvaa samalla tavalla ihmisten uskoa. Länsimaisten uskovien vaino on aika kevyttä  verrattuna esim. muslimimaissa eläviin uskoviin. Heidän tilanne on jotain sellaista, mitä ei voi edes ymmärtää. Täytyy uskoa, että Jumalan Pyhä Henki on heidän elämässään erityisen lähellä ja sen varassa heidän uskonsa säilyy vainojenkin keskellä. Vai onko heillä vielä jotain muuta mikä kantaa? Onko heillä näky siitä vapautuksesta minkä Jeesus Kristus on ristillä meille valmistanut ja mikä on edessä taivaassa? He katsovat tulevaisuuteen, tulevaan palkintoon ja juoksevat kestävinä tässä elämässä säilyttäen uskonsa kiivaiden vainojen ja ahdistuksensa keskellä.

Mitä jos tällainen vainotuksi tuleminen kohtaisi kaikkia mailman kristittyjä Jeesukseen uskovia? Mitä jos Jeesuksen paluu ajoittuu vasta ahdistuksen ajan jälkeen tai keskelle tai ainakin niin, että me joudumme kauheiden aikojen keskelle ja valitsemaan elämän ja kuoleman ihan kirjaimellisesti. Miksi meidät säästettäisiin tältä? Mitä meissä olisi niin erinomaista, että meidät pelastettaisiin ennen sitä? Sitä olen pohtinut viime aikoina.

Miten siis varustautua aikaan joka mahdollisesti kohtaa meitä kaikkia? Valmistautumisella en nyt tarkoita maallista ja aineellista valmistautumista, vaikka se voikin olla osa valmistautumista. Tästäkin käydään kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Toisten mielestä on suoranaista Jumalan pilkkaa varustella ruokaa ja muuta tavaraa, jotka auttaisivat vaikeiden aikojen läpi. Toiset taas uskovat, että raamatussa myös varustauduttiin kuten Joosef keräämällä aittoihin viljaa hyvinä aikoina ja se on pelkästään viisautta. Uskon, että tätä pitää tehdä vain, jos sydän niin vaatii ja kehoittaa. Jumala kutsuu ja varustaa ihmisiä erilaisilla tavoilla, ei näitä tule tuomita sen vuoksi että se itselle ei tunnu oikealta. Näen tänäkin päivänä useita uskovia, jotka ovat saaneet tämän sydämelleen eikä se tapahdu mistään itsekkäästä syystä tai kerätäkseen jotain pisteitä, vaan he kokevat saaneensa Jumalalta tämän kehoituksen varustautua vaikeita aikoja varten.

Jeesuksen paluun ajasta huolimatta ainut ja oikea tapa on pitää oma usko tuoreena ja terveenä. Rukouksella, raamatun tutkimisella ja elämällä jumalisesti tätä maailmanaikaa noudattaa ainoastaan Jumalan tahtoa eikä mitään muuta.

 Ilmestyskirjan tulkinta on vaikeaa, ehkä siksi, että vielä ei ole avattu riittävästi sinettejä, jotta me voisimme ymmärtää näitä asioita oikealla tavalla. Vasta sitten kun Jumala avaa riittävän määrän sinettejä, on profetian sanat tuleva lihaksi ja erittäin ymmärrettäviksi. Siksi onkin todennäköistä, että meillä kuitenkin on vielä aikaa näihin tapahtumiin. Ne eivät ole juuri nyt käsillä, kuten meille on vakuutettu jo vuosikymmeniä. Jeesus tulee milloin tahansa hakemaan omansa ja tempaa meidät taivaan kotiin. Jeesus tulee vasta sitten,  kun raamatun sanan mukaan on aika tulla ja sitä ennen tulee tapahtumaan asioita, jotka on kerrottu hyvinkin kryptisesti tavalliselle ihmiselle. Tulkinta näistä asioista jatkuu niin kauan kuin on elämää tai kunnes nämä tulevat silmiemme eteen selvästi kuin kuva.