Johdatuksessa

Minä valmistelun, minä parannan, minä korjaan ja uudistan. Kunnian kuningas ei horju eikä erehdy missään. Kun minä sanon NYT, se tapahtuu. Kun minä sanon STOP, on pysähdyttävä. Ihmisen tie on kulkeva minun tahdossani, kun minulle on jätetty johdatus. Et sinä ole kuitenkaan tahdoton nukke, vaan minun tieni on johdattava sinua mielenkiintoisten ja uskomattomien asioiden ääreen. Jätä tiesi Herran haltuun.

Miksi hylkäsit minut?

»Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan – pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.» (Matthew 27:42-43 KR92)

Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: »Eeli, Eeli, lama sabaktani?» Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? (Matthew 27:46 KR92)

Tilanteissa joissa ihminen on heikoilla ja epäilee Jumalan rakkautta ja suunnitelmaa, on ympäröivä pakanakansa mielissään ja pilkkaa ihmistä. Usko on koetuksella eikä tukea saa. Ristillä on tämä tunne läsnä. Uskovanakin epäilee, ihmettelee ja kyselee. Jumalan pelastus tilanteesta ei näytä aina olevan uskovan puolella. Vaatii paljon uskoa nähdä tapahtumien taakse, eteenpäin ja taivaallisiin. Aina ei tämän elämän aikana näe tarkoitusta. Eikä tarvitsekaan nähdä. Saa epäillä, saa kysellä, saa tuntea jääneensä yksin. 

Kaiken keskellä kuoleman sekaan on kuitenkin istutett uusi elämän siemen. Kun pahin rytinä on ohitse, alkaa uusi kasvu. Eikä Jumala todellakaan ole hyljännyt.

Sinnikäs rukous

Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: ’Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.’ Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: ’Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.’»

Herra sanoi: »Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. 

Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?» 

(Luke 18:3-8 KR92)

Löytyykö minulta rukouksessani samaa sinnikkyyttä kuin tuolta leskivaimolta? Vähän epäilen. Sinnikkyys röyhkeys ja kyynärpäätaktiikka kun kuuluvat tämän maailman keinoihin oman asian eteenpäin saamiseksi. Mutta rukouksessa pitäisi opetella sinnikkyyttä ja luovuttamatonta anomista. Lopulta Jumalan tahdon toteutumisesta. Kun hätä on suurin on rukouskin huutamista öin ja päivin. Onko siis elämä liian siloista kun tämä hätä ei ole jokapäiväistä? Ei kait sellaista hätää ihmisen sydän jatkuvasti kestäisikään. 

Mutta olen saanut Jumalalta vastauksia hädässä huutaessani. Joskus se on ainoa tapa rukoilla, kuin henkensä hädässä. Ja kun tulee rauha ja lepo, tietää vastauksen olevan Hänen käsissään. Sellaisena kun Hän sen parhaaksi näkee. Ei siis aina sellaisena kun minä sen haluaisin nähdä. Oikeus toteutuu tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Eikä Hän viivytä apuaan, tosin ihmisen ja Jumalan käsitys ajasta on hieman erilainen. 

Usko rukouksen taustalla on tärkein. Jos uskon rukoilen. Löytyykö siis uskoa maan päältä? Löytyykö rukousta maan päältä?

Joudunko hukkaan Jumalalta

Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: »Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole antanut yhdenkään joutua hukkaan.» (John 18:9 KR92)

Voi miten maailman asiat ovat viemässä uskoviakin kuin pässiä narussa. Kunpa hän ei antaisi oman naurunsa katketa! Löysää saa kyllä niin pitkästi, että tuntee jo olevansa Hänen ulottumattomissaan. Mutta löysä loppuu ja jumala käärii narusta ihmisen takaisin tavalla tai toisella, väkisin tai vapaaehtoisesti. Ja siinä on hyvä olla, paras ja turvallisin paikka.

Pelastus

»Kuka sitten voi pelastua?» kysyivät kuulijat. Jeesus vastasi: »Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle.» (Luke 18:26-27 KR92)

Kun katsoo ihmisen jumalatonta elämää, tulee todella toivoton olo. Jumala ei kiinnosta, häntä pilkataan, uskoa pidetään kantturakonservatiivien muinaisjäänteenä. On vain tämä elämä ja sen paineet, ratkaisut ja keinot. Eikä kukaan voi pelastua ellei Jumala sitä tee mahdolliseksi. Silloin Hän avaa ihmisen sieluun kutsun ja halun jota ihmisvoimin ei voi tehdä. Hän antaa mahdollisuuden ja tilaisuuden jonka ihminen joko käyttää tai jättää käyttämättä. Raskasta on nähdä että se jätetään käyttämättä. Mutta ihmisellä on itsemääräämisoikeus  ja valinnanmahdollisuus tässä asiassa. Jokainen on vastuussa omista valinnoistaan.

Maailmassa ihminen ilman jumalaa on kadoksissa ja eksynyt. Mutta Hän etsii ja pelastaa, antaa jokaiselle mahdollisuuden valita.

Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.» (Luke 19:10 KR92)

Siementen kylvö

Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole! Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren. (1 Korinttilaisille 15:36-38 FINPR)

Näin kevään kynnyksellä siementen istutus on ajankohtaista. Joka kevät innostus valtaa enemmän tai vähemmän ja toive sadosta on istutusten tärkeimpänä kannustimena. Into ja palo nähdä kasvun ihme on todella vahva. Muuten ei sitä vaivaa ja keittiön pöydällä lojuvien lukuisten kasvualustojen määrää voisi ymmärtää. Vaikka minulla ei ole kovinkaan paljon hortonomin vikaa, täytyy silti joka kevät yrittää. Siemen kylvetään mustaan multaan, jolloin alkukasvua ei aina näe. Mullan pintaa tarkkailemalla kasvustot yleensä lähtevät kasvamaan jonkin ajan kuluttua siementen kylvöstä. Mullan pinnan alla tapahtuu jotain käsittämätöntä, joka saa varren kasvamaan, siemenen kuoleminen. 

Kukansiemienistä yleensä onnistun parhaiten istuttamalla samettikukan siemeniä. Näistä siemenistä suurin osa lähtee kasvamaan ja myöhemmin vahvat taimet voi koulia ja istuttaa eri purkkeihin. Kukat kukkivat kauniisti kesällä ulkona ja puutarhalta ei tarvitse ostaa niin paljon kukkia kesää ilostuttamaan. Vaikka osa ei lähtisikään kasvamaan, tuloksena on kuitenkin monta hienoa kukkaa kesäparvekkeelle. Osa kasvustoista lähtee vauhdikkaasti kasvamaan, mutta tyrehtyy sitten syystä tai toisesta. Luultavasti liikaa tai liian vähän vettä tai muuta, jota ei tavis ymmärrä.

Kullekin siemenelle nousee omanlainen, persoonallinen varsi. Istutukset on pakko merkitä purkeittain, sillä muuten ei ole varma mitä on tullut istutettua. Tutut kasvustot kyllä tunnistaa pian varren kasvun alkaessa ja istutus palkitsee.

Jumala antaa kasvun ihmeen ihmisissäkin. Siksi kannattaa aina kylvää siemeniä, vaikka ei tulosta aina syntyisikään. Samanlaisella toivella kannattaa kylvää uskon siementä täällä maailmassa. Pienet uskon siemenet, sanat ja asenteet voivat pitkänkin ajan kuluttua tuottaa kasvua. Mutta ilman kylvämistä ja ilman uskoa, ei voi kasvuakaan odottaa.