Herra sanoi: »Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä.
Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?»
(Luke 18:3-8 KR92)
Löytyykö minulta rukouksessani samaa sinnikkyyttä kuin tuolta leskivaimolta? Vähän epäilen. Sinnikkyys röyhkeys ja kyynärpäätaktiikka kun kuuluvat tämän maailman keinoihin oman asian eteenpäin saamiseksi. Mutta rukouksessa pitäisi opetella sinnikkyyttä ja luovuttamatonta anomista. Lopulta Jumalan tahdon toteutumisesta. Kun hätä on suurin on rukouskin huutamista öin ja päivin. Onko siis elämä liian siloista kun tämä hätä ei ole jokapäiväistä? Ei kait sellaista hätää ihmisen sydän jatkuvasti kestäisikään.
Mutta olen saanut Jumalalta vastauksia hädässä huutaessani. Joskus se on ainoa tapa rukoilla, kuin henkensä hädässä. Ja kun tulee rauha ja lepo, tietää vastauksen olevan Hänen käsissään. Sellaisena kun Hän sen parhaaksi näkee. Ei siis aina sellaisena kun minä sen haluaisin nähdä. Oikeus toteutuu tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Eikä Hän viivytä apuaan, tosin ihmisen ja Jumalan käsitys ajasta on hieman erilainen.
Usko rukouksen taustalla on tärkein. Jos uskon rukoilen. Löytyykö siis uskoa maan päältä? Löytyykö rukousta maan päältä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti