Kevät

Nyt on kevättä rinnassa. Tunne uusista alueista, kylvöstä, lannoitteista, taimista... Mielen täyttää ilo ja odotus kesästä, lämmöstä, luonnon kauneudesta, kukista.... Odotus onkin parasta aikaa. Odotus Jumalan suurista teoista pienissä asioissa, joista tulee suuria asioita. Hyvä on odottaa suuria asioita ja nähdä niiden taimet pienissä sattumissa. Ei kannata ajatella tuleeko kylmä kesä, kaikki toivovat lämpöä, aurinkoa,lempeää sadetta. Ainakin melkein kaikki. Ehkä pessimisti ei odota.

On se kuitenkin kumma asia miten lyhyttä ja ehkä huonoakin kesää jaksetaan odottaa ja toivoa kerta toisensa jälkeen. Mikä kumma saa suomalaiset kaamosihmiset odottamaan parin kuukauden aikaa vuodessa. Kunpa samaa odotusta olisi Herra läsnäoloa kohtaan! Janoa, iloa, odotusta ja toivoa hänen läsnäolostaan, lämmöstä ja kirkkaudesta. Silloin ei ole väliä ulkoisilla olosuhteilla. Oli kesä tai talvi, on Jumalan henki sama.

Ilo ja suru samanaikaisesti

Miten samaan aikaan voikaan kokea iloa ja surua? Iloa ja odotusta tulevasta, mutta suunnatonta surua siitä mitä menettää. Onko tuo ilo sen arvoista, että kannattaa jättää taakseen kaikki tuttu ja turvallinen? Jumalan käsi ohjaa ja silloin ei voi kun mennä. Selvä tie sille, joka on rukoillut Jumalan johdatusta. Mutta mistä tämä suru?

Minun tieni, minun polkuni. Ei kenenkään muun. Kenkään ei kulje yksin, kyllä sen tiedät. Hän kulkee rinnalla särjettyjen, suree yhdessä surevien. Hänen palkkansa on suuri, hänen todistuksensa on todellisuus. Murtuu kuoleman muurit, katoaa tämän maailman oljet. Tulessa palaa kuona, mutta jäljelle jää kirkas timantti. Ei sen loisto sammu, sillä se on tulessa koeteltua, armottomassa kuumuudessa hiottua. Vain Hän voi sen tehdä. Vain arvolliset saavat sen nähdä. 

En ole mitään

"Yksi vaikeimmista asioista irti päästämisessä on tarve olla jotain erityistä.... nykyisyydestä irti päästäminen tarkoittaa luopumista omaa itseä koskevista käsityksistä, titteleistä ja Julkisuuskuvastamme. ...meidän täytyy itsessämme siirtyä uskon paikkaan, paikkaan, jossa unohdamme itsemme ja jossa emme ole mitään"

Rohr  Richard

On se niin vaikeaa. Mutta onneksi siinä autetaan. Vedetään tavoite nenän edestä pois ja täytyy tehdä surutyö luopumisesta ja menetyksestä. Kun tämä toistuu toistumistaan, ei halua enää odottaakaan, vaan valmistautuu taas pettymykseen. Silloin alkaa pyrkiä tietoisesti paikkaan, jossa ei ole enää mitään. Kaipaa vain yksinkertaisuutta, yksinäisyyttä, huomaamattomuutta ja piiloutumista. Titteli, julkisuus, maine,arvo tai asema, jotka ovat tuoneet "erityisyyden" leiman ja muuttanut jo omakuvaakin, menettävät hetkessä valtansa. Ne viedään kuin matto jalkojen alta pois. Elämä muuttuu, luopuminen on tehtävä ja on jätettävä kaikki taakse. 

Näin sinä haluat, tapahtukoon sinun tahtosi. Minä kuljen, yritän kulkea tai pysähtyä sen mukaan. Mutta en aina ymmärrä. Auta silloin minua! Sittenkin tämä tie on paras! 

Suljetun oven äärellä

Muutosta tapahtuu vähitellen tai muutos on pakko tehdä. Sulkeutuvat, kiinnipysyvät ovet, esteyt tiet ja hidastettu matkankulku. Tuolloin ei pääse menemään niin pitkälle tai perille sinne minne haluaisi. Kun tarpeeksi monta kertaa ovet lyödään kiinni nenän edestä, ei halua ovia enää lähestyäkään. Kun sitten taas joutuu tuon valinnan oven eteen, ei tiedä haluaako sittenkään avata.

Vain rohkeat tekevät suuria muutoksia. Heikolle on huonokin vaihtoehto parempi kuin tuntematon tulevaisuus. Vaikka tietäisi uusien asioiden muuttavan elämää ehkä parempaan suuntaan. Tai sitten tuhoavan lopunkin  kauniin. Kunpa voisi vaan soljua suunnitelmasta toiseen ilman että tarvitsisi hakea tai päättää tai availla tai kolkutella. Kunpa vaan saisi kulkea suunniteltua tietä, jossa asiat seuraavat toisiaan ja vain oikeat portit aukeavat ja väärät sulkeutuvat. Auta siis Herrani!