Mitä kummarran?

Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'." Matt. 4: 8-10

Kumarranko siis maallista mammonaa vai pidänkö Herran lupauksesta kiinni ja kuljen sen johdatuksen mukaan, minkä hän on sisimpääni antanut? Johdatuksen varassa ei ole aina helppo kulkea, sillä se ei aina ole se tie joka vaikuttaisi suorimmalta ja helpoimmalta kulkea. Johdatuksessa on ripaus epävarmuutta, luottamusta ja astumista tyhjän päälle. Johdatuksessa on sisäinen tietoisuus kaiken ulkoisen olosuhteen ulkopuolella. Jumalan Pyhän Hengen ääni, varmuus ja sisäinen lepo. Tämä on se tietoisuus, jonka vain Hän voi antaa sisimpään sieluun saakka. Kun sitä yritetään horjuttaa, ei se lipeä eikä katsele kirkkaita valtakuntia ja niiden loistoa. Kristuksen lupaus on tosi.

Kirkkauden voima

Hänen kirkkautensa voima on valaiseva pimeimmätkin nurkat. Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen antaa jokaiselle uuden voiman kunkin omassa elämässä. Jokaisen elämä on tärkeä ja jokaisen Hän on nähnyt jo idussaan. Vaikka vaellus kulkisi pimeitä polkuja pitkin, on Hänen Pyhä Henkensä jokaisen hänen omansa kanssa. Kun pyydät merkkiä kulkea, hän osoittaa sen ja näyttää oikean tien. Rukoile hartaasti, joka solulla ja joka hengenvedolla sitä, että hänen tahtonsa tapahtuisi ja hän vaikuttaisi sinussa tahtomisen ja tekemisen. 

Huokaile ja usko, niin hänen kirkkautensa voima valaisee tien. Älä katso niitä hirviöitä, jotka tiellä tulevat vastaan, älä kuuntele kurjuutta ja pettymyksiä huutavia kannustajia, jotka ovat parkkeeranneet tien viereen. Älä katso niihin kiviin, joita tiellesi kompastuksesi laitetaan. Älä myöskään katso ja kuuntele takaasi tulevaa kuiskutusta, joka kertoo sinulle kuinka kurja ja mitätön ja arvoton olet. Älä katso myöskään itseesi, joka on sinun suurin vihollisesi.

Kuljet kirkkauden voima sisälläsi ja neuvojanasi. Kun hän on sinussa, ei sinun tiesi ole vievä kohtalokkaalla tavalla syrjään, vaan sinä kuljet kohti kirkkautta. Sinä kuljet kohti lupausten maata, iankaikkisuutta.

Oma tie, omat varusteet

”Älä yritä olla muuta kuin olet. Toisen varusteissa kulkeminen, eli toisen ihmisen mittojen mukaan eläminen ei onnistu. Siitä seuraa vain kyvyttömyyttä. Jos Jumala on kutsunut sinut lingonheittäjäksi, älä yritä olla miekkataituri. Siinä totuudessa on myös lepo.”

-          Jukka Norvanto, Raamattu kannesta kanteen. 1. Sam.17:13-18:30.

 Sana, jossa on ideaa. Olenko omalla tielläni tekemässä työtä omilla varustuksillani? Yritänkö täyttää vain ihmisten vaatimuksia ja sitä mittaa, jonka oletetaan olevan oikein? Olenko löytänyt oman paikkani Herrani laumassa ja olenko siinä paikassa mihin minut on kutsuttu ja koulutettu?  Jos varusteet tuntuvat epämukavilta, ei taisteluista tule mitään. David koko näin aikoinaan valmistautuessaan Goljatia vastaan. Saul tarkoitti varmasti hyvää tarjotessaan sotavarusteeksi omia perinteisiä varusteitaan. Silti ne eivät olleet Davidin mukaan tuossa tilanteessa oikeita.  Ne tuntuivat hidastavan, lamauttavan ja tekevän kankeaksi. David käytti mieluummin yksinkertaisia välineitä, joita oli tottunut paimenen työssään käyttämään ja jotka oli kokenut tehokkaiksi ja osuviksi. Toki myöhemmin David käytti järeämpiä aseita sotiessaan. 

 Saul puki Daavidin ylle oman sotapaitansa, pani pronssikypärän hänen päähänsä ja puki hänen päälleen haarniskan. Daavid sitoi vielä miekan vyölleen. Mutta näissä varusteissa hän ei pystynyt kävelemään, sillä hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt sellaisia. Daavid sanoi Saulille: "Minä en voi näissä edes kävellä. En ole koskaan käyttänyt tällaisia." Ja Daavid riisui ne yltään.1.Sam.17: 38-39

Linko on wikipedian mukaan aika tehoton ase, jolla pyrkimyksenä oli aiheuttaa häiriötä vihollselle. Miekalla taistelu on lähitaistelua vihollista vastaan. Tuntuu aika tyhmältä, että jättiläistä vastaan edes yritettiin lähitaisteluvälineillä sotimista. Kun vihollisena on jättiläinen ei yleensä oikeasti auta kuin pyyteetön rukous! Jumala voi kaataa suurenkin vihollisen eikä ihmiseltä vaadita kuin ehkä se linko aseeksi. Ei kuitenkaan kannata edes käydä toisten taisteluita, vaan keskittyä omiinsa ja tehdä se omilla varusteilla. 

Kirkkaus

Auringon paiste umpisiniseltä taivaalta. 

Kirkkaus jonka ihmeellinen kauneus muuttaa harmauden kertaheitolla. Eilen oli vielä kylmää, märkää ja myrskyistä. Siksi tänään auringon paiste on kuin ihme synkän ajan keskellä. Mihin ne hävisivät nuo synkät pilvet, luita hyytävä kylmyys ja pistävä vesisade? Eilen vielä oli synkkyys. Tänään paistaa ja ilmassa väreilee lämmön odotus. Ehkä tästä vielä tulee jotain, ehkä Jumala vielä on läsnä ja antaa kasvun edetä.

Ihmisen elämä on kuin luonnon vaihtelevat antimet. Joskus elämä on täynnä vaikeuksia, myrskyä ja toivottomuutta. Silloin auringon paistetta katselee ihmetellen. Ehkä vähän skeptisestikin, sillä eihän ihmeeseen ihan kertaheitolla voi uskoa. Voiko oikeasti aurinko paistaa ja kuivattaa harmauden ja antaa tilalle vihreyden? Voi niin käydä. Tänään siitä ihmeestä kertoo luonto, joka jokaisella solullaan huutaa lämpöä ja iloa ja ihmettä. Lintujen laulussa soi elämän ilo, kukat aukaisevat nuppunsa kohti valoa ja imevät jokaisen säteen joka on jäänyt väliin. Nautin tästä valosta ja lämmöstä näinä harvoina päivinä kun se on suotu. Jospa näillä pärjäisi niiden runsaiden synkkien päivien yli.
Varastoin lämpöä sisimpääni. Jumalan armon valoa.

Saviastia

Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.2.Kor.4:5-7

Ei Jumala ole niinkuin ihmiset. Jumala on aivan omanlaisensa eikä Hänen vertaistaan ole ketään toista. Ihminen on vain kalpea varjo siitä ihmeellisestä voimasta, joka on kätkettynä taivallisiin. Ihminen, vaatimaton saviastia, voi vain heijastaa sitä kirkkauden valoa.

Ihmisen omat voimatkin ovat kuin tuulen henkäys Jumalan voiman rinnalla. Kun Jumalan tuuli ei puhalla, on kulku vaivalloista ja hidasta, ihmismäistä. Mutta silloinkaan Jumala ei ole hylännyt, on vain hiljaiselon aikaa. On aika kerätä voimia, valaa ruukkua uudelleen, luoda jotain uutta. 

Saviastiassa kytee kuitenkin aina Jumalan henki, Pyhä Henki, joka kuiskaa Jumalan sanoja hiljaisesti saviastiaihmisen henkeen. Antaako saviastia luvan käyttää sitä Jumalan tulen pesänä? Ihmisessä olevat heikkoudet ovat kuin saviastian säröjä, joista Jumalan valo pääsee läpi. Särjöjen läpi Pyhän Hengen antamana Jumalan tuli voi näkyä pimeydessä kauaksi.

Ollaan siis rohkeita, särkyneitä saviruukkuja. Jumalan valoa eivät säröt haittaa. 

Rukous: Olethan minua varten tänäänkin?

Olethan sinä minua varten tänäänkin? 

Olethan kantanut minua elämän kivuissa ja ahdistuksessa enemmän kuin valossa ja loisteessa.  Olethan sinä minun mukanani missä tahansa kuljenkaan? Löydät omat lampaasi myös varjoisilta kujilta tai häpeän kuiluista, jolloin pimeys on sokaissut silmät näkemästä valoa. Sinähän luot jatkuvasti uutta, vapahdat sisäisen maailman syntien anteeksiantamisen kautta, pelastat sisäiseltä tuholta ja tulen sammumiselta. 

Olethan sinä minuakin varten aamusta iltaan, illasta aamuun?

Kirkkauden voiman sinä voit sytyttää uudelleen milloin vain tahtot, tahdothan?

Puhalla henkeeni tuulta ja anna liekilleni voimaa palaa ja valaista kirkkaasti. 

En halua katsoa menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

Katson sinuun, vapahtajaani.

En halua katsoa onnistumisiin tai epäonnistumisiin.

Katson sinuun, lunastajani.

Ole minua varten, tässä ja nyt.

Aamen.