Emmehän me julista sanomaa itsestämme
vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän
on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala,
joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse
meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee
Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se
levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta
nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin
Jumalasta eikä meistä itsestämme.2.Kor.4:5-7
Ei Jumala ole niinkuin ihmiset. Jumala on aivan omanlaisensa eikä Hänen vertaistaan ole ketään toista. Ihminen on vain kalpea varjo siitä ihmeellisestä voimasta, joka on kätkettynä taivallisiin. Ihminen, vaatimaton saviastia, voi vain heijastaa sitä kirkkauden valoa.
Ihmisen omat voimatkin ovat kuin tuulen henkäys Jumalan voiman rinnalla. Kun Jumalan tuuli ei puhalla, on kulku vaivalloista ja hidasta, ihmismäistä. Mutta silloinkaan Jumala ei ole hylännyt, on vain hiljaiselon aikaa. On aika kerätä voimia, valaa ruukkua uudelleen, luoda jotain uutta.
Saviastiassa kytee kuitenkin aina Jumalan henki, Pyhä Henki, joka kuiskaa Jumalan sanoja hiljaisesti saviastiaihmisen henkeen. Antaako saviastia luvan käyttää sitä Jumalan tulen pesänä? Ihmisessä olevat heikkoudet ovat kuin saviastian säröjä, joista Jumalan valo pääsee läpi. Särjöjen läpi Pyhän Hengen antamana Jumalan tuli voi näkyä pimeydessä kauaksi.
Ollaan siis rohkeita, särkyneitä saviruukkuja. Jumalan valoa eivät säröt haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti