Mutta samalla olimme kuitenkin valmistautuneet, tiesimme, että näin voi käydä. Sairauksin runneltu ruumis oli hauras, vaikka iän puolesta pitäisi olla nuoressa keski-iässä. Tiesin, että tämä saattaa tulla eteen, sillä niin monesti on käyty hiuskarvan äärellä tästä asiasta. Ja niin paljon on tämän sielun puolesta rukoiltu.
Niin monesti on äitini rukoillut raskaita rukouksia, jotta Jumala kantaisi vaikeiden aikojen ylitse. Hän on sietänyt panettelua, halveksuntaa ja vihaisia sanoja rakkaudella, niinkuin vain Jumalan rakkaudella voi rakastaa. Hän on sietänyt, koska Jumala on antanut hänelle armon rakastaa. Jumala on antanut hänelle rukoilijan hengen, lahjan, jota ei monella näe. Sekään ei ole tullut helposti. On ollut vaikeita aikoja, vaikeita taisteluita, kapinointia ja ylilyöntejä. Mutta Jumala on tehnyt lopulta sellaisen rukoilijan, että saatanakin vapisee sen edessä. Tai ainakin haluan uskoa niin, sillä niin paljon on näihin rukouksiin vastattu. Niin monesti ovat asiat menneet parhain päin äitini rukousten voimasta. Luotan niihin enemmän kuin omiini. Omani tuntuvat olevan itsekkäitä ja vaatimattomilta ja kapea-alaisilta rukouksilta ja ihmettelen vieläkin, jos Jumala niihin vastaa. Mutta suuret rukoilijat ovat kypsyneet hiljaa Jumalan valmistelussa. He käyttävät kaiken aikansa asioihin, jotka ovat Jumalan tahdon mukaisia.
Tämä rukouksen sankari, äitini, on kantanut läheistäni eniten kaikista Jumalan valtaistuimen eteen. Nuoruudesta lähtien sairauksien kanssa kamppailleen tuittupään elämää on siunattu monella rukouksten aiheilla. Rukoilija ei ole luovuttanut. Hän on rukoillut silloinkin, kun hänelle on sadateltu, hänen rukouksiinsa on suhtauduttu turhautuneen kopeasti. Mutta rukousliina on ollut käytössä ja usko Jumalan parantavaan voimaan, Jumalan mahdollisuuksiin ja armoon.
Haluan uskoa, että kaikki nämä rukoukset ovat vieneet rakkaani Jumalan luokse taivaaseen. Samalla kun itse taistelen omien heikkouksieni ja vajavaisuuksieni kanssa epäillen joskus omaa mahdollisuuttani päästä taivaan porteille, uskon siihen, että Jumala on pelastanut hänet. Kaikki ne rukoukset eivät ole voineet mennä hukkaan! Me olemme vedonneet siihen, että Jumala on luvannut pelastaa perhekunnan. Jumala on sanassaan niin sanonut ja siihen me olemme vedonneet kaikkien kohdalla. Vaikka ihmisillä on vapaa tahto ja vapaa valinta valita Jumala tai hyljätä tämä, on Jumalan rukouksien alttarille viedyillä anomuksilla valtava voima! Minun Jumalani pyhä sana on totuus. Jumalan sanassa on niin luvattu ja tämä lupaus on varma.
Ap.t. 16:31
Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
En luopunut tästä silloinkaan kun vuosia sitten kävin eräässä telttakokouksessa erään kuuluisan saarnaajan rukoiltavana toisen läheiseni vaikean tilanteen vuoksi. Hänen vastauksensa oli tyrmäävä, kun hän kuuli että kyseessä oli jo iäkäs ihminen sain sellaisen käsityksen, että pelastusta on vaikea ottaa enää tuolla iällä vastaan. Muistain miten mykkänä ja loukkaantuneena tulin ulos tuosta tilanteesta. Minulle, tämä ihminen on ollut rakas ja huoli hänen synneistään ja pelastuksesta oli äärimmäisen suuri. Kyllä minä tiedän, että ihminen joutuu valisemaan itse henkilökohtaisesti ottaako Jeesuksen vastaan vai hylkääkö Hänet. Se suuri suru onkin siinä, että he valitsevat väärin. He haluavat torjua sen Jeeseuksen armon, jota heille tarjotaan. Mutta minä olen luottanut Herraan ja vedonnut sanaan. Vaikka pelastus tapahtuisi kuolinvuoteella se vie Jeesuksen ristin kautta taivaaseen. Ja näin kävikin tälle läheiselleni.
Ulkoiset merkit eivät aina kerro ihmisen sisäisestä elämästä. Muistan erään kohtaamisen humalaisen iäkkään miehen kanssa. Satunnaisessa kohtaamisessa hän kysyi heti ensitilassa, että olenko uskossa. Vastasin että kyllä. Ja hän sanoi, että niin hänkin, mutta kun hänellä on tällainen heikkous, joka vie hänet eroon Jumalasta. En koskaan tätä unohda. Tämän jälkeen en ole voinut kenestäkään sanoa, että tämä on vuohi ja tämä on lammas. Ne yllättävät ihmiset voivatkin olla lampaita. Ja Jumala laskee ne lampaat, ei vuohia.
Siksi uskon ja luotan siihen, että me kerran näemme siellä perillä, taivaan Isän luona, kirkkaudessa. Sinne ovat menneet edeltä jo monet muutkin ja he siellä odottavat meitä. He ovat onnellisia, kun ovat päässet tätä pahaa maailmanaikaa pakoon. Olen suorastaan kateellinen heille. He ovat päässeet voittajina perille, ei ole enää kipua eikä tuskaa, ei sairautta ja kiusauksia. Rukouksin siivin heidät sinne on kannalteltu. Ja me jatkamme rukouksia niiden puolesta, jotka täällä maan päällä vielä kulkevat. joutuvat kulkemaan näissä kauheissa tulevissa maailmanajan hetkissä. Te olette jo siellä minne minunkin sieluni kaipaa, taivaassa, Isän luona.
Minä muistan sinut aina, rakas sisareni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti