Olen viime aikoina pohtinut ulkopuolisuuden tunnetta, joka valtaa mieleni monissa tilanteissa. Ikäänkuin olisi viskattuna ulkpuolelle leiriä, jossa muut leikkivät omia leikkejään. Voisi kuvitella, että tämä on kiusaamista tai sitten se on oma tunne, oma valinta, miten vain. Itse olen itseni eristänyt muista, itse olen kulkenut teitä, joita minun on ollut pakko kulkea päästäkseni eteenpäin ja se on tehnyt minusta ulkopuolisen. Ja tämä meno jatkuu entisestään. En kuulu enää mihinkään joukkoon, en pääse tai halua päästä mihinkään joukkoon. Ehkä se minusta paistaakin, että haluan olla erillään muista. Elämä ja sen kulku on minut tähän ajanut. Välillä se minua kauhistuttaakin, mutta sitä ei paljon kannata ajatelella. Tämä elämä on nyt tätä elämää ja se on juuri sellaista kun sen kuuluu ollakin.
Salaliittoteorioita tutkiessani olen entisestään kokenut olevani erillään muista. Samalla, kun kauhistus niistä valheista on hiukan väistynyt, on tullut suurempi vastenmielisyys tätä elämää kohtaan ja tätä maailmaa kohtaan. Ei siis omaa elämääni kohtaan, itsellä on monia mielenkiinnon kohteita ja kiinnostuksen kohteita ja puuhaa ja touhua yltäkylläisesti. Mutta nämä maailman uutiset ei kiinnosta pätkääkään. Aina kun sattuu lukemaan lehtiä ja katsomaan uutisia televisiosta, joka on muuttunut suhteellisen harvinaiseksi, tulee aivan irrallinen olo. Miten ihmeessä ihmiset maailmassa eivät näe missä mennään? Ehkä he näkevätkin vielä, koska kaikki pahuus ja mielettömyys tulevat niin ilmeiseksi,että kuka tahansa sen kohta näkeekin. Tai ainakin tyhmät näkevät, kun taas viisaat (tämän maailman viisaat) tuntuvat elävän kuplassa joka vahvistuu vahvistumistaan. Ja niinkuin tämä maailma kaikkinensa on valheita täynnä. Mistä kaikesta meille tavallisille ihmisille on valehdeltukaan! Niin suuria valheita on opetettu kaikille ihmisille kouluissa ja yhä tänäänkin valhetta työnnetään jokaisen ihmisen silmille. Niin oksettavia valheita, että tuntuu kummalliselta niitä katsoa ja niitä kuunnella päivästä toiseen. Ikäänkuin olisi keskellä suurta näytelmää, suurta teatteriesitystä ja jossa joutuu olosuhteiden pakosta olemaan.
Vaikka minua parjataankin omien uskomusteni vuoksi youtubessa ja yksi seuraaja pitää jopa pilkkanaan käyttämällä tekemiäni videoita omissa tuotoksissaa pilkatakseen näkemyksiäni, olen vain vahvistunut niissä. Minulle Jumalan luoma maanpiiri oli se sitten pallo tai puolipallo tai jonkun muun muotoinen on todellisuutta. Näen Jumalan teot silmieni edessä suorana ja rehellisenä. Minä katselen hänen tekojaan ja minut valtaa ihmellinen rauha. Kun katselen suoraa maanpiiriä, vesiä ja vuoria ja metsiä ja peltoja ja taivasta ja pilviä ja aurinkoa ja kuuta, ne kertovat kaikki minulle Hänestä joka on Jahve Jumala, kaiken luoja. Jumala on tullut lähelle, niin lähelle että aina kun taivalle katselen ja sitä ajattelen, minut valtaa syvä kiitollisuus ja hyvän mielen tunne. Jumala on niin lähellä meitä ihmisiä, eikä ihmiset sitä tiedä. Jumala on siellä, lähellä minuakin, vaikka olisin ulkopuolella leirin tässä maailmassa. Itse asiassa Jumalan sana kehoittaakin meitä menemään ulkopuolelle leiriä. Jeesus kärsi porttien ulkopuolella ristinkuoleman juuri minun vuokseni, pyhittääkseen meidät, jotka hän on kutsunut jo idussa ollessamme.
Hebr. 3:12 - 14 Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.
Tässä myös sanotaan, että me kannemme hänen pilkkaansa, kun uskomme Jeesukseen ja hänen sovituskuolemaansa. Ja että meillä ei ole täällä pysyväistä kaupunkia, ei sellaista paikkaa jossa voisimme olla kotonamme, sillä meidän pysyvät kuninkaallinen kaupunkimme on taivaissa. Sieltä me sitä odotamme saapuvaksi. Vapahtajani Jeesus Kristus tulee taivaasta. Niin on kuin hän on luvannut. Sitä odotan hartaasti.
Fil. 3:20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
Siellä taivaassa on valmistettuna minulle sija ja huone ja oma paikka, jossa ei ole pilkkaa, ei ole yksinäisyyttä, ei ole kipua, ei ole vaivaa. Kaikki tämän maailman tuskat ja valheet ovat poistuneet. Myös kaikki kiusaukset ovat poissa kerran taivaassa. Jumala itse on valmistanut tämän paikan omillensa asua. Hän on tehnyt kaikki perustukset. Minä odotan tuota kaupunkin ja siinä asumista.
Hebr. 11:10 sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
Jospa vain olisin kelvollinen tuossa kaupungissa asumaan! Tämän maailman keskellä eläminen kun saastuttaa omaa mieltä ja kehoa niin paljon, että alkaa epäillä omaa uskoaankin. Raamatun mukaan lihallisista himoista pidättäytyvät ovat tämän maan päällä muukalaisia. Nämä maailmalliset asiat ja tavoitteet sotivat hengellistä sielua vastaan. Tämän maailman himo katoaa, kaikki se viisaus ja valta ja voima katoavat. On vain hengellinen valta ja sen määrittämät asetukset. Kaikki maailmallinen, joka kimaltaa ja kiiltää ja joka niin sivelee ihmisen sielua, tulee häviämään kerran taivaassa. Se tyydyttää meitä ihmisiä täällä maan päällä vain hetken, mutta jos tavoittelen jotain maallista niin että unohdan taivaallisen ensin, vie se tuhoon.
1Piet. 2:11 Rakkaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan
Kun olen siirtynyt ulkopuolelle leirin kaiken tämän maallisen vaelluksen keskellä, olen yhä enemmän kokenut että olen vieras ja muukalainen maan päällä. Vaikka uskoni ei mikään suuri olekaan ja tekoni sitäkin vähäisemmät, on taivas tullut jälleen lähemmäksi kuin koskaan. Tähyilen siis taivaalla, jossa Jumalani on lähempänä kuin koskaan ja toivon niin näkeväni hänen kättensä tekoja maan päällä. Kun ihmiset ympärillä ja ennen kaikkea maailma ja tämä maa siirtyvät yhä kauemmaksi Jumalan ilmoittamasta tahdosta ja käskyistä, muuttuu uskovaisen ihmisen elämä väistämättä kummalliseksi. Miten voi tuntea olonsa kotoisaksi maailmassa, joissa ihmiset pilkkaavat Jumalan luomisteokoja, vääntävät kaiken vääräksi ja valehtelevat ja pilkkaavat sitä luojaa, joka on kaiken antanut? Miten voisi elää ilman vastenmielisyyttä maailmassa, jossa ihmisen pervessit tarpeet nostetaan ihailun kohteeksi ja tehdään niistä tavoittellinen tila. Miten voisin hyväksyä sen, että lapsia uhrataan tämän maailman jumalalle, saatanalle, täydellisenä uhrina.
Hebr. 11:13 Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.
Ps. 119:19 Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi.
Minä olen siis muukalainen ja silti minun pitää täällä maan päällä elää. Ainoa keino on jättäytyä ulkopuolelle leirin, pitää majaa erillään muista. Samalla kuitenkin Jumalan valtakunnan evankeliumin pitäisi olla niin loistavana ihmisten silmien edessä.
Anna siis Jumalani voimaa tämän ulkopuolisen elämäni keskellä kirkastaa sinun kirkkauttasi ja valoasi niille ihmisille, joita kohtaan. Sillä heitä kohtaan arjessani, ihmisiä, jotka kipuilevat oman elämänsä kanssa. Niitä ihmisiä, jotka kulkevat edelleen vailla Jumalaa, vailla totuutta ja vailla pelastusta. Miten lähellä sinä oletkaan, Jumalani, aivan siinä taivaankantaman päässä, taivaankannen yläpuolella, taivaansinen tuolla puolen! Minä taas elän maassa, jonka Sinä olet luonut ja joka on jostain syystä Saatanan hallussa tällä hetkellä. Ihminen ei sitä valtaansa saakaan koskaan, vaikka ihmiset niin kuvittelevatkin. Jos vielä ihmiset ovat heränneetkin näkemään tämän maailman valheet, on Saatana ovelasti saanut heidät kuvittelemaan, että ihminen voisi jotenkin tämän ratkaista. Me ihmiset otamme haltuun nämä ongelmat! Niin kierot ovat tämän paholaisen juonet ja suunnitelmat, että ainoastaan Jumalan suorat tiet voivat ihmisen pelastaa näiltä valheita. Kaikessa kieroudessaan Saatana harhauttaa ihmisiä tänä päivänä uskomaan valheita valheiden takana.
Kaikessa etevyydessään se ei kuitenkaan voi viedä Jumalan tekoja pois. Se kyllä yrittää ja tekeekin niin, mutta Jumalan siemen on ja pysyy tässä maailmassa niin kauan kun tämän maailma pysyy olemassa. Jumalan siemen on rikkaviljan keskellä tällä hetkellä ja se kasvaa samalla kun rikkaviljakin kasvaa. Se rikkavilja tai luste, kuten raamattu sanoo, on saatanan kylvämää, oikean viljan (nisun) sekaan.
Matt. 13:24 -30 Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
13:25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
13:26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
13:27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
13:28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt.' Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
13:29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
13:30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"
Elonleikkuun aika koittaa kerran meille kaikille. Miten siis voisi kukaan ajatella välttävänsä Jumalan tuomiot. Mieluummin olen siis ulkopuolinen, ulkopuolella tämän maailman ja sen erilaisten leirien. Mieluummin katson taivaallisiin, joka on todellinen kotini, turvapaikkani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti