Sukututkimusta edelleen mietiskelen ja siinä yhteydessä on noussut mieleeni todella monenlaisia asioita. Olen miettinyt omia juuriani ja omaa elämääni menneiden sukupolvien jatkumona. Vaikka menneisyyttä saa paljastettua vain 1400-1600 luvulle saakka eikä sen kauemmaksi, paljastuu siitä kuitenkin monen sukupolven tarinaa. On nimiä, sukunimiä, syntymäaikoja, kuolinaikoja ja ammatteja, on rooleja, avioliittojen määriä, lasten määriä, lasten kuolemia; on isäntiä, on vävyjä ja on monenlaisia kummallisiakin kuolemia suvun tarinoissa. Tässä vaiheessa alan kiinnostua myös historian eri tapahtumista ja sukuni asuttamien paikkojen historiasta. Jonkun mielestä täysin hyödytöntä. Mutta oman elämäni kokonaisuus tarvitsee nyt tätä tietoisuutta ja juurien ymmärtämistä.
Ihmisten juurilla on kuitenkin merkitystä, vaikka nykyään halutaankin sekoittaa kansat, tuoda uutta tuoretta verta eristäytyneen kansamme sekaan ja ennen kaikkea halutaan hajottaa perherakenteet. Perherakenteiden hajoaminen on meidän aikamme ilmiö. Isättömiä lapsia ja avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia on ollut kautta aikojen, mutta perherakenteiden sidonnaisuus on tehnyt sen häpeälliseksi ja siksi varottavaksi asiaksi menneinä vuosisatoina. Perhe on ollut pääasiassa lapsia ja myös naisia suojeleva instuutio. Tänä päivänä tuntuu pikemminkin siltä, että perhe mainitaan aina negatiivisessa valossa ja perheiden ongelmat kasaantuvat yhteiskunnan keskellä. Ns. hyväosaisetkaan perheet eivät enää ole suojassa maailman pahuuden ja yksilökeskeisten elämänarvojen puristuksessa. "Minä, minä"-kulttuuri ja pienet perheet ja rikkonaiset perheet ja ihmisten kaikkinainen pahoinvointi heijastuu lapsiin ja nuoriin hankalassa kehitysvaiheessa. En tiedä onko ennen ollut paremmin. Aina on ollut juoppoutta ja väkivaltaa, mutta ehkä perheissä on ollut myös enemmän suojelijoita, isovanhempia tai piikoja tai renkiä, jolloin lapset eivät koskaan ole jääneet yksin. Maaseudun taloissa on ollut myös paljon järkevää tekemistä, jonka vuoksi ei ole ollut joutoaikaa miettiä kaikkia maailman turhuuksia. Työtä on ollut ihan liiaksikin asti ihmisillä, mutta sitä on joutunut tekemään elannon vuoksi, ruuan saamisen vuoksi ihan käsillään.
Perheiden jatkumo
Raamatun Jumala arvostaa perheitä ja sukuja, josta on todisteena lukuisat kertomukset ja sukuluettelot. Lupaukset rakentuivat yhden miehen jälkeläisiin. Aabrahamille hän antoi lupauksen ja hänestä polveutui kansa, jonka sukuluetteloa raamatussa esitellään tarkasti. Monessa kohdassa puhutaan ihmisistä heidän isiensä mukaan ja tämä on ollut vallitsevana tapana meitä edeltäneinä sukupolvina. Ainoastaan minua edeltävä sukupolvi on rikkonut rajat tältä osin. Nimistöä katsoessa havaitsin, että omien isovanhempieni sukutaulut ovat ensimmäisiä, joissa esiintyy ns. toinen nimi oman etunimen perässä. Siihen saakka sukupolvet toisensa jälkeen tunnettiin ”Matti Pekanpoika Savola” tai ”Liisa Erkintytär Niemi”. Suvuissa näkyi kulkevan vahvasti myös tietyt etunimet, joita käytettiin joka toisella sukupolvella ainakin poikien nimissä.
Naiset kulkevat sukutauluissa omilla tyttönimillään, joka oli
myös mielenkiintoinen havainto ja helpottaa ihmisten etsimistä ja heidän
perheidensä etsimistä. Nimiä tallentaessani ajattelin kyllä, että ei ole paljon
mielikuvitusta ollut esi-isilläni nimien suhteen, koska niin paljon esiintyi
Liisaa, Mariaa, Mattia, Erkkiä, Jaakkoa ja Paavoa jne. Raamatussa kerrotaan, että ihmisten nimilläkin on ollut merkitystä ja niiden avulla Jumala on puhunut ihmisten elämään ja perheisiin. Nimi voi kuvata ihmistä, hänen luonnettaan ja persoonaansa, mutta myös vanhempien kokemuksia lapsesta
1Moos. 25:25 Joka ensiksi tuli hänen kohdustaan, oli ruskea ja yliyltään niinkuin karvainen vaippa; sentähden pantiin hänelle nimeksi Eesau.
Eesau = (hepr. עֵשָׂו, ʿĒśāw, "karvainen")
1.Moos.30:8 Niin Raakel sanoi: "Jumalan taisteluja minä olen taistellut sisareni kanssa ja olen voittanut." Ja hän antoi hänelle nimen Naftali.
Naftali: Naphtali = "wrestling" = painia
Pääasiassa nimet kuitenkin suvuissa on varmasti sattumaa ja muotivirtausta. Muistan kyllä miten vaikeaa oli nimen valinta. Ei halunnut samanlaista kuin kaikilla muilla, mutta ei kuitenkana liian erikoista nimeä. En kuitenkaan ajatellut sillä tavalla että nimi kuvaisi jotain lapsen luonteessa tai omissa toiveissani. Uskon myötä tällainen on kuitenkin merkityksellisempää ja nyt varmasti rukoilisin Jumalalta lapselle nimeä, joka olisi Jumalan kunniaksi ja joka olisi siunaukseksi lapselle.
Aikaisempina sukupolvina monissa perheissä oli todella paljon lapsia. Perheisiin saattoi syntyä lapsia joka vuodelle tai ainakin joka toiselle vuodelle. Oli kuitenkin myös perheitä, joissa lapsia oli vähemmän. Vaikea tietää miksi näin oli. Monissa perheissä moni lapsista myös kuoli imeväisikäisenä tai muutaman vuoden ikäisenä. Nimien suhteen mielestäni kauhistuttavaa oli, että tämän nuorena kuolleen lapsen nimi saatettiin antaa uudelle syntyneelle lapselle. Ikinä ei näinä päivinä tulisi tällainen mieleen nykyään.
Nykyään lapsia hankitaan eikä niitä saada, mutta yhä enemmän on perheitä, joihin lapsia ei synny. On niin paljon myös yksinäisiä ihmisiä, jotka eivät lapsia hanki omasta tahdostaan tai olosuhteiden pakosta. Sitten taas on naisia jotka hankkivat lapsia yksin, ilman miestä, tai saavat lapsen, mutta parisuhde ei kestä. Perheet eivät todellakaan kanna enää perinteistä muotoa. Lasten saamista on säännöstelty jo vuosikymmeniä naisten vapauden nimissä. En ole tätäkään juuri aikaisemmin ajatellut. Kuulin kuitenkin lähiaikoina ajatuksen, joka on kaivellut mieltäni siitä alkaen. Se tarttui mieleni pohjalle ja on siitä alkaen minua jäytänyt. Valitettavasti en muista missä yhteydessä sen kuulin, mahdollisesti jonkun raamattutunnin yhteydessä. Mutta se ajatus liittyi nykyiseen matraan siitä, että tarvitsemme ulkolaista työvoimaa, jotta Suomi pysyy pystyssä. Väestö vähenee ja vanhenee ja se aiheuttaa ongelmia työikäisen väestön riittävyyden suhteen. Raamattutunnissa mainittiin, että tätä ongelmaa ei olisi, jos ei olisi tehty abortteja suomalaisille naisille. Tämä henkilö oli laskenut Suomessa vuosikymmenien aikana tehtyjen aborttien määrään. Abortteja olisi tehty juuri niin paljon, kun lasketaan nykyinen ja tuleva työvoimavaje. En pysty tätä mistään tarkistamaan, mutta ajatus tästä saa minut surulliseksi.
Aborttien määrää voi seurata esim. THL tilastoista, jonka mukaan vuosina 1997-2019 aborttien määrä yhteensä on ollut 350 728. Työikäinen väestönosa vähenee väistämättä vuosi vuodelta ja tällä hetkellä kolmannes 3,4 miljoonasta työikäisestä ei ole töissä. Sodan jälkeinen sukupolvi on jäänyt jo eläkkeelle ja heidän lapsensa ovat lähivuosina jäämässä eläkkeelle. Suuret ikäluokat eivät kuitenkaan itse tuottaneet jälkeläisiä sitä määrää mitä olisi pitänyt tuottaa ja nyt elämme sen todellisuuden kanssa. Tämä herättää tietenkin tunteita, kipeitä ja vihaisiakin tunteita, mutta siitä huolimatta tämän ajatuksen nyt toin esille, en syytöksenä tai tuomiona, vaan ajatuksena.
Oli miten oli, Jumalan tahto ei ole lapsen surmaaminen, ei toukkavaiheessa tai myöhemminkään. Se on ihmisen valinta, ihmisen tietoinen tahdon ja järjen valinta. Toki Jumalan vihollisen Saatanan myötävaikutuksella. Menneinä vuosisatoina ei naisilla ole ollut tätä mahdollisuutta. Heidän on ollut synnytettävä kaikki ne lapset, joiden elämä kohdussa on alkanut. Ovatko he olleet lapsimääristä katkeria tai vihaisia, ei kukaan osaa sanoa jälkikäteen. Tuskaa ja ahdistusta on ollut lapsten kuolemien johdosta ainakin.
Perheet ovat vuosisatoja asuneet oikeastaan aivan samoilla asuinpaikoilla muutamien kymmenien kilometrien säteellä. Joku voisi ajatella, että he ovat olleet aika sisäsiittoisia. Näin se varmaan saattaa ollakin. Joitain Suomen sisäisiä muuttoja on tapahtunut varamsti jonkun uudisasutuksen muodossa ja muutamia toiselta puolelta Suomea tulleita henkilöitä löytyihin tiedoista. Myös ulkomaalaisia alkoi olemaan ihan kaummissa sukupolvissa. Sitäkin etsiskelin, että miten suvut ovat tehneet naimakauppoja keskenään. Kovin paljon ei noussut kuitenkaan esille sukujen yhdistymisiä. Ajattelinkin, että miten ovat löytäneetkään puolisot niin pieniltä paikkakunnilta. Asukkaita ei varmaan ole kovin paljon ollut noina aikoina pienissä kylissä. Jotenkin maat on aina jaettu perheen pojille. Taloon isännäksi tullut vävy joutui ottamaan talon sukunimen ja heitäkin oli aika paljon. Monissa perheissä ei ollut aikuiseksi eläviä poikia lainkaan ja leskeksi jääneiden naistenkin kohdalla saattoi lukea, että tämä isännöi taloa tiettynä aikana. Esi-isäni ovat järjestään olleet talollisia, tai Karjalassa torppareita eli jonkinlaisia vuokraviljelijöitä. Piti mennä aika kauaksi vuosisatojen taakse, jotta alkoi löytyä pappeja tai lukkareita. Kaikkien ammatteja ei toki ole kirkonkirjoihin merkittykään.
Esi-isien synnit
Olen pohtinut myös esi-isieni ja -äitieni syntejä, joilla sanotaan olevan vaikutusta tuleviin sukupolviin. Raamatussa sanotaan Jumalan kostavan jopa kolmanteen ja neljänteen sukupolveen esivanhempien pahat teot, epäjumalien palvelemisen ja Jumalan nimen vihaamisen.
2Moos. 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra,
sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot
lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
20:6 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
5Moos. 5:9 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
Millainen Jumalan viha saa aikaan näin voimakkaan reaktion Jumalassa, jonka kärsivällisyyden määrä on suunnaton? Aina vain saa ihmetellä, miten Jumala sietää tätä nykyistä maailmanaikaa ja sitä syntisyyttä missä tämä maailma elää. Suorastaan saa ihmetellä milloin alkaa ne kiroukset, joita ihmiskunnalle on luvattu, sitten kun syntien mitta on täynnä.
Mutta Jumala lupaa siunata Jumalaa rakastavien ihmisten tulevia sukupolvia. Jumalalle uskolliset, Jumalan liiton pitävät ihmiset saavat kokea laupeuden.
5Moos. 7:9 Ja tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä
Jer. 32:18 sinä, joka teet laupeuden tuhansille, mutta kostat isäin pahat teot heidän jälkeensä heidän lastensa helmaan; sinä suuri, voimallinen Jumala, jonka nimi on Herra Sebaot,
Mitä tämä laupeus sitten on? Wikipedia puhuu ihmisen laupeudesta, mutta raamattu puhuu Jumalan laupeudesta ja armosta syntistä ihmistä kohtaan.
Psalmi 23:6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti
Mistään ei selviä ovatko esi-isäni palvelleet Taivaan Jumalaa vai joitain muita Jumalia. Minulla on isoisoäitini nimellä oleva raamattu, jota ei kaiketi ole kovin ahkerasti luettu. Olen aina kadehtinut niitä ihmisiä, joiden koko perhe sukupolvesta toiseen on ollut uskossa ja saavat elää elämää, jota voin itse vain aavistella. Silti koen olevani erittäin siunattu ja onnellinen. Koen saaneeni elämään paljon Jumalan siunausta ja laupueutta ja siitä kiitän ainakin rukoilevaa äitiäni. Ehkä joku menneiden sukupolvien ihminen on myös palvellut ja kunnioittanut elävää Jumalaa. Monien siunausten lisäksi on ollut monia vaikeita taisteluita hengen alueella ja maallisessa elämässä. Näitä taisteluita olen taistellut yksin Jumalani edessä. Niitä kipuja ei välttämättä kukaan ole tiennyt tai nähnyt, mutta yksin Herrani ne tietää. Ihmistä riisutaan niin monella tavalla maallisen elämän aikana, mutta näissä taisteluissa mielestäni on tärkeintä se, että usko Jumalaan säilyy kaikesta huolimatta. Tärkeää on vain se, että ahjosta tullaan uskonsa säilyttäneenä, vaikkakin muuttuneena.
Ei maallinen siunaus ole kuitenkaan mitään, vaan hengellinen siunaus, sisäinen elämä Kristuksessa. Tärkein asia on se, että saan elää Herran huoneessa päivieni loppuun saakka. Toivon tapaavani monia esi-isiäni kerran Jumalan luona ja näkeväni Jumalani uskollisuuden tuhansille, joiden nimiä olen viime aikoina sukupuussa käsitellyt.
Rukoilen armoa ja laupeutta jokaisen meidän elämään ja jokaisen perheeseen. Kunpa kaikki saisivat tulla tuntemaan Jumalan rakkauden, joka on Jeeskuksessa Kristuksessa. Emme siis saa lakata rukoilemasta kaikkien ihmisten puolesta. Rukoileminen on etuoikeus, joka meille on annettu ja rukoilemalla voimme saada aikana paljon toisten ihmisten elämässä. Niin paljon haluaa Jumala siunata ihmisiä ja toisen ihmisen rukous tekee suunnattomia asioita ja siunauksia. Ne ovat mielestäni niitä helmiä, jotka kerääntyy Jumalan maljaan taivaaseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti