Äitini on aina kertonut monenlaisia menneisyyteen ja ihmisiin liittyviä tarinoita. Nuorempana näitä on kuunnellut jokseenkin puolihuolimattomasti. Lapsuudenkotiini liittyviä tilusten vaihtoja ja ostamisia on seurannut vielä viime vuosikymmeniin saakka erilaisia erimielisyyksiä tai väärinkäsityksiä. Niistä johtuen vielä reilu 10 vuotta sitten eräs henkilö oli hakannut metsää isäni omistamalla palstalla. Koko tarinaan liittyy aika monta vaihetta, joita on ollut aika vaikea hahmottaa. Nyt viimeistään on painettava niitä mieleensä. Tajusin ihan äskettäin, että kohta ei ole ehkä ketään kertomassa niitä kertomuksia. Ehkä niitä pitää tallentaa ihan kirjoitettuna versiona jälkipolvia varten.
Jospa olisi tajunnut mummuni vielä elossa ollessa
kysellä ja kirjata vähän tarkemmin asioita hänen lapsuudestaan ja perheestään
ja kaikesta muusta. Mutta ei nuorena kiinnosta ikäloppujen” tummujen” jutut, kun
itsellä oli elämä edessä ja ruuhkavuodet menossa. Nyt sitten nämä ihmiset ovat jo vuosia sitten kuolleet eivätkä ole enää kertomassa muistojaan. Kannustin äitiäni kirjoittamaan ylös asioita, joita muistaa itse, tai toisten kertomana esivanhempieni elämästä. Samalla kaivoimme
esille hänen sukututkimukseen liittyvän materiaalinsa. Tutkimus jäi häneltä aikoinaan kesken yhden sekopäisen kurssinvetäjän vuoksi.
Kokosin niput sekalaista materiaalia, asensin koneelleni ilmaisohjelman
sukututkimusta varten ja se olikin sitten menoa. En olisi uskonut, en koskaan olisi uskonut
voivani tällaiseen hurahtaa. Mutta
hurahduksia on monenlaisia, en saa itselleni mitään, koska kaikenlaiset asiat
kiinnostavat minua. Nyt on tämä vaihe. Minulla on sellainen luonteenpiirre, että on on tai off, ei juuri mitää välimuotoa. Olen yrittänyt opetella tätä välimuotoa asioille ja ehkä olen jotain oppimassakin. Sen olen oppinut että nämä kiinnostuksen kohteet tulevat ja myös menevät ja sitten taas palaavat takaisin jopa vuosien kuluttua. Salaliittoteoriat ja nykyinen maailmanaika on joten rasittavia, joten täytyy keksiä jotain muutakin ajankulua. Tai ei minulle se ole ongelma, harrastuksia on liikaakin hallittavaksi. Olisipa vain aikaa niiden toteuttamiseen. Viime ajat ovat siis meneet sukututkimuksen parissa, mutta myös lumitöissä ja hiihtämisessä, joten nämä pohdinnat ovat olleet ikäänkuin tauolla pakottavista syistä.
Sukututkimus
Sukututkimuksessa olen vasta alussa. Onneksi osaa suvusta
on jo tutkittu ja kirjattu niin perusteellisesti, että saan vain tallentaa valmiista
materiaalista omaan ohjelmaani. Osa sukujuurista on tutkimatta ja en edes tiedä
miten saisin sukutaulut valmiiksi heidän osaltaan. Henkilöt tuntuvat katovan kartalta eikä kukaan muukaan ole heitä tutkinut.
Mielenkiintoisin
esivanhempieni sukuhaara johtaa ”menetettyyn Karjalaan”, Laatokan rannoille. Tämän haaran
tutkimus olikin yllättävän helppoa, koska netistä löytyi tietokanta, josta sai etsiä
kadonneita sukulaisiaan. Nämä menneiden sukupolvien sukuhaarat löytyy sen
vuoksi, että kirkonkirjoihin on merkitty tarkasti kunkin seurakunnan jäsenet ja
kirkolliset tapahtumat. Niitä löytyy kaiketi vain sen jälkeen kun luterilainen
kirkko levisi Suomeen ja kattava kirkkojärjestelmä rakennettiin. Tietoja löytyy
kaiketi myös maakunta-arkistoista tai kansallisarkistosta. 
Monia huomionarvoisia asioita on jo nyt alkumetreillä tullut esille. Ajattelin lepuuttaa aivojani näistä salaliittoteorioista ja koronasta ja rokotuksista, mutta yllättäen törmäsin taas rokotusasioihin. En olisi kyllä kuvitellut, että sukuja tutkiessa törmää rokotteisiin. Ihan tukka nousi pystyyn. Palaan tähän asiaan vähän myöhemmin.
Kuolinsyyt
Itselleni oli yllätys, että moni ihminen on elänyt hyvinkin iäkkääksi myös menneinä vuosisatoina. Olen aina ajatellut, että ennen kaikki ihmiset kuolivat nuorina ja ihmisten elinikä on nyt hyvinvointiaikakautena jotenkin pidempi. Mutta ei se ihan pitänytkään paikkansa. Monen kohdalla luki että hän kuoli vanhuuteen ja jossain, että oli raihnainen vuosia. Joissain kirkonkirjoissa mainitaan myös kuolinsyyt, mutta se johtuu varmaan kunkin kirkkoherran tavoista. Kaiketi se ei ollut ydinasia kirkonkirjojen laatimisessa. Nyt se antaisi arvokasta tietoa, jos se olisi kirjattu. Joitain kuolinsyitä kirkonkirjoissa mainitaan, kuten vatitauti, rintakipu, hengenahdistus, halvaus, verenvuoto, vanhuus, hukkuminen jne. ainakin tuli vastaan. Ei tarvitse kuitenkaan mennä vuosisatojenkaan taakse unohtuneiden asioiden kanssa. Etsin esim. vatitaudille jonkinlaista selitystä, mutta se oli lähinnä arvailua netin keskustelupalstoilla. Lähimmäksi menee varmaan sokeritauti, joka ilman asianmukaista lääkitystä näivettää ihmisen vähitellen. En tiedä onko se oikea tulkinta tästä taudista. Hengenahdistus voi johtua monestakin eri syystä kuolinsyynä. Rintakipuun kuolleita tosiaan löytyi, eli sydäninfarkti lienee ollut tuolloinkin ihmisten riesana. Halvausta on esiintynyt eli aivohalvauksen seurauksena ihminen on halvaantunut, menettänyt liikuntakykynsä ja mahdollisesti myös puhekykynsä. Sellaisen kanssa ei menneinä vuosisatoina eletty kovinkaan pitkästi. Jonkun kohdalla sanottiin, että oli 20 vuotta sokea. Kerran muistan silmäilleeni jonkun toisen suvun sukututkimusta ja sieltä jäi mieleeni erään henkilön kohdalle merkitty: alituinen tuska. Tarina ei kerro oliko tuska ruumiillista vai henkistä.
Lasten ja nuorena kuolleiden kohdalta ei kuitenkaan löytynyt kuolinsyitä monekaan kohdalla. Jonkun kohdalla löytyi hukkunut ja pari tuhkarokkoakin oli mainittu. Muuten pienten lasten kuolinsyyt jäävät arvailujen varaan. Lapsia oli perheessä yleensä paljon, mutta ei ihan kaikissa perheissä. Joissakin perheessä taas oli erittäin paljon lapsia. Miten joku on voinutkaan niin paljon lapsia synnyttää? Osassa perheistä isoista lapsimääristä oli nähtävissä myös runsaat pikkulasten kuolemat. Oli niin sydäntäsärkevää huomata, että perheen kaksi tai kolme ensimmäistä lasta oli kuollut pian syntymänsä
jälkeen. Tarina ei kerro mihin
nuo lapset kuolivat. Useita perheitä tuli vastaan, joissa useita lapsia on
kuollut. Jostain perheestä jopa puolet lapsista kuoli ennen aikuisikää.
Ajattelin niiden vanhempien kärsimyksiä. Sen verran tiedän historiasta, että
lastentauteihin on kuollut paljon lapsia menneinä vuosisatoina. Sellaisiin
lastentauteihin, jotka ovat unohtumassa nykyiseltä sukupolvelta. Ei noina menneinä vuosisatoina ollut lääkkeitä tai lääkäreitä.Elintaso oli varmasti hyvin matala, hygieniassa oli puutteita.
Karjalan sukuluetteloissa havaitsin ensimmäisen kerran otsikon rokotukset. Karjalan tietokannassa oli syntymäaika isän ja äidin rivi ja mahdollisesti puolison nimi tai kuolinaika, joita tietenkin ensisijaisesti tarkastelin. Mutta jossain kohtaa oli merkittynä päivämäärä tai vuosi sarakkeeseen rokotus. En niin paljon ole tutkinut rokotusasiaa, että olisin ymmärtänyt, että jo 1800- luvulla on annettu rokotteita lapsille. Mutta niin näytti olleen ja suomalaisten seurakuntien digiarkistoista löytyy myös rokotustietoja lapsista. Mitä ihmettä tämä nyt tarkoittikaan? Olin aivan ymmällä tästä asiasta. Miten on voitu pistää rokotteita lapsille noina aikoina? Kuka yleensä on antanut rokottaa lapsiaan? Minkälaisilla välineillä rokotteita on annettu? Millaisia rokotteet ovat olleet? Miksi kirkonkirjoihin on merkitty rokotetietoja? Näitä kysymyksiä heräsi mieleeni ja aloin tutkimaan tätä linjaa hiukan. Onhan tämä rokoteasia nyt niin ajankohtainen.
Rokotteet
Rokotusten historiaan käytin alla olevia sivustoja. Laitan linkin niistä, jos joku haluaa niitä itse tutkia. Olemme siis näiden historialähteiden varassa, sillä kukaan meistä ei näitä aikoja ole elänyt. Näiden lähteiden perusteella käsitin, että historiankirjoista löytyvien rokotusten taustalta löytyy kulkutauti nimeltä Isorokko. Vielä 1800-luvun alussa joka kymmenes kuolintapaus Suomessa oli isorokon aiheuttama. Isorokko on siten ollut aika merkittävä ihmisten kuoleman taustalla vaikuttava sairaus.
Isorokon kerrotaan koetelleen ihmiskuntaa tuhansia vuosia ja se on tarttunut yhteiskuntaluokasta tai varallisuudesta riippuvasti. Isorokon syy ei siis voi olla heikko hygieniataso. Luultavasti ylemmässä yhteiskuntaluokassa oli myös puhtaampaa ja paremmat ruuat. Isorokko aiheutti noiden lähteiden mukaan isorokkoepidemian 4-10 vuoden välein. Nuo epidemiat tappoivat 15-30% sairastuneista ja etenkin imeväisikäiset olivat vaarassa kuolla tautiin. Aika iso määrä siis kuoli. 1800-luvun alussa Suomessa joka kymmenes kuolintapaus johtui isorokosta, joka on Variola-viruksen aiheuttama infektiotauti.
Isorokon oireet:
Isorokon sairastamiseen kuului seuraavia oireita: Noin 12 vuorokautta isorokkotartunnan jälkeen potilaalle nousi korkea kuume, ja pari päivää myöhemmin alkoi ihottumavaihe, jossa ilmestyivät ensin rakkulat erityisesti pään ja raajojen iholle. Rakkulat muuttuivat pian märkäisiksi. Toisen sairausviikon kohdalla alkoi rakkuloiden rupeutuminen ja rakkulat jättivät jälkeensä pahoja arpia. Isorokko aiheutti jälkitautina myös sokeutta, kuuroutta ja munuaisvaurioita. Jos isorokosta selvisi hengissä, aihettivat rumat kuoppamaiset arvet loppuelämän ongelman, joka oli vakava asia etenkin ylimystön naisille, joiden avioliittomahdollisuuksia ne heikensivät.
Pienille lapsille isorokko oli erityisen tappava, sillä kuolleisuus oli noin 70% ja henkiinjääneillä saattoi olla todella vakavia jälkitauteja, jotka aiheuttivat kärsimystä. Isorokkoepidemiat voisiat olla selityksenä noille sukulinjojen pienten lasten runsaille kuolemille. En tiedä voisiko se olla niin. Täysin mahdollista. Mutta oli varmaan muitakin kulkutauteja. Näitä olivat pertussis-bakteerin aiheuttama hinkuyskä jonka on arvioitu tappavan 7% sairastuneista etenkin imeväisikäisillä.
Tuhkarokko eli morbilli on paramyksoviruksen aiheuttaman infektiotauti ja yksi kaikkien aikojen tarttuvin infektiotauti. Se on edelleen kehitysmaissa merkittävä lasten sairastuvuuden sekä kuolleisuuden aiheuttaja.
Kurkkumätä eli Difteria on Corynebacterium diphtheriae–bakteerin aiheuttama ihon, nenän, nielun tai kurkunpään tulehdus. Bakteeri tuottaa toksiinia, joka saattaa aiheuttaa esimerkiksi sydänlihastulehdusta tai halvauttavan polyneuropatian. Kurkkumädän oireita ovat rajuoireinen nielutulehdus, joka saattaa ylettyä myös keuhkoputkiin ja kurkunpäähän. Potilaan hengittäminen on vaikeaa, sillä kaulan alue on tulehtunut.
Tuberkuloosia pidettiin ”Köyhien kansanosien tautina” ja se
aiheutti suuren kuolleisuuden Suomessa 1860-luvulla aina 1870-luvulle asti,
jolloin kolme tuhannesta ihmisestä menehtyi keuhkotautiin.
Polio eli lapsihalvaus on polioviruksen aiheuttama infektiotauti, joka aiheuttaa ohimeneviä tai pysyviä halvaustiloja. Tartunta tapahtuu suun kautta, infektoituneen ihmisen nielusta tai ulosteesta. Polio voi olla oireeton tai voi esiintyä flunssan kaltaisia oireita muun muassa kuumetta, huonovointisuutta, väsymystä, raajakipuja tai niskan ja selän jäykkyyttä.
Myös sairastuneiden eristämiseen alettiin tuossa vaiheessa kiinnittää huomiota. Tautien leviäminen voitiin pysäyttää varhaisvaiheessa, jos
potilaat eivät olleet yhteydessä muihin ihmisiin. Rokotusten, parantuneen
hygienian ja sairaiden eristämisen avulla isorokko hävitettiin Suomesta lähes
kokonaan reilussa kymmenessä vuodessa. Eristämisen tarve on ollut siis jo ennen meidän aikoja. Nykyään kritisoidaan siitä, että eristetään terveitä eikä sairaita. Sairaat levittävät sairautta, mutta sitä tekevät nykykäsityksen mukaan mahdollisesti ns. terveet viruksen kantajat. Näitä on nähtykin ihan livenä nyt koronaepidemian aikana. Terve viruksenkantaja on levittänyt tautia muihin ihmisiin ennenkuin hänet on eristetty ns. terveenä, mutta virusta kantavana.
Tämä tieto on siis virallista tietoa tai itse olen sitä netin kautta tutkinut, mutta näin meille kerrotaan näiden tautien taustoista ja historiasta. Muistan urani alkuaikoina tuberkuloosin ja poliohalvauksen aiheuttamat seuraukset potilaissa. Vieläkin tuberkuloosi aika ajoin nostaa päätään etenkin ulkomailta saapuneista henkilöistä.
Miten sitten nämä rokotteet virallisesti kehitettiin ja mistä kaikki alkoi.
Rokonistutus
Aasiassa harjoitettiin jo ennen ajanlaskun alkua rokonistutusta eli isorokon ehkäisyä keinotekoisesti aiheutetun isorokon avulla. Tämä tapahtui hieromalla rokkoruvesta jauhettua pulveria käsivarteen tehtyihin ihoviiltoihin tai viemällä pulveria nenän sisään. Keinotekoisesti aiheutettu isorokko oli yleensä paljon tavallista lievempi, mutta se antoi immuniteetin tautia vastaan.
Rokottamiseen käytettiin alun perin lansettia, rokotusveistä tai joskus jopa neulaa ja rokkomärkään kastettua lankaa. Isorokkorokotusta varten olkavarteen viillettiin yleensä neljä haavaa, joihin lehmärokkoaines vietiin. Jos rokotus onnistui, kehittyi kuhunkin rokotuskohtaan rakkula.
Aika hirvittävältä näyttää tämä menneiden aikojen rokotusmenetelmä. Tuskinpa kukaan antaisi nykyään itseään tai lapsiaan tällä tavalla rokottaa. Täytyy ajatella, että kuoleman uhka on ollut äärimmäisen suuri ja konkreettinen, jotta tällaiseen on suostuttu.
Koska lehmärokko oli melko harvinainen tauti, eikä rokkoainetta ollut helposti saatavilla ja sen säilyvyys oli heikko, oli ns. käsivarresta käsivarteen -menetelmä yleisin rokotustapa suurimman osan 1800-lukua. Vastikään rokotetun lapsen rokkorakkulasta otetulla nesteellä eli ”humaniseeratulla lymfalla” rokotettiin siis muita lapsia. Käsivarresta käsivarteen -rokotus saattoi kuitenkin levittää erilaisia tauteja kuten kuppatautia tai bakteertulehduksia rokotettavasta toiseen. Rokonpano ei ollut aivan vaaraton menetelmä, sillä sen aiheuttama lievä rokko oli tarttuvaa ja levisi helposti niihin, joilla ei ollut immuniteettiä. Lisäksi jopa yksi tai kaksi sadasta rokonistutetusta menehtyi.
Muistan kuunnelleeni tai lukeneeni rokotusvastaisilta kanavilta, siitä, miten rokotusten kautta on aikoinaan levitetty rokkoa. Tässä tosiaan tunnustetaankin se, että alkeellisen rokotusmenetelmän avulla rokko levisi.
Vuosisadan jälkipuolella lehmärokkoa
alettiin eräissä maissa kasvattaa vasikoiden
vatsanahalla. 1790-luvulla keksitty ja huomattavasti turvallisempi lehmärokkoon perustuva isorokkorokotus
syrjäyttikin rokonistutuksen nopeasti. Suomessa vasikkarokotteen käyttöön
siirryttiin nopeasti muutaman vuoden aikana 1890-luvulla. Vasikkarokotteen kerrotataan olleen turvallisempaa, koska jokainen eläin tutkittiin sairauksien
varalta.
Koska rokotus nähtiin keskeisenä keinona edistää maan
väestön- ja sitä myötä myös talouskasvua, otti Suomen Talousseura sen hoidettavakseen. Seuran aloitteesta lukkarit , joita velvoitettiin
hankkimaan rokottamisen taito. Aika mielenkiintoista, että kirkkojen lukkarit joutuivat
rokottamaan väestöä. Lääkäreiden ja lukkareiden lisäksi rokotuksia
suorittivat papit, virkamiehet, ylioppilaat sekä kansanmiehet ja – naisetkin. 1824
Keisarillinen julistus siirsi vastuun siitä lääkintäviranomaisille. Maa jaettiin
rokotuspiireihin, joita valvoivat piirilääkärit. Käytännön rokotustyötä
hoitivat usein samat ihmiset kuin ennenkin: paitsi lääkärit, erityisesti
lukkarit ja kätilöt. Papisto velvoitettiin antamaan rokottajille luettelot
niistä rokottamattomista henkilöistä, jotka eivät olleet sairastaneet
isorokkoa. Tähän nähtävästi perustuu se, että kirkonkirjoista löytyy rokotukseen liittyvää tietoa.Sukupapereita selatessani tuli juuri vastaan myös paperi jota hiukan huvittuneena luin. Nyt sain selityksen sille sanonnalle että olen rippikoulun käynyt ja rokotettu. Se ei ollutkaan vitsi, vaan ihan täyttä totta. Tässä pappani jotain oikeaustilanetta varten olevassa vuodelta 1938 papin allekirjoittamassa todistuksessa sanotaan että tämä ja tämä henkilö kuuluu tähän evankelis-luterilaiseen seurakuntaan, ON ROKOTETTU JA RIPPIKOULUN KÄYNYT JA NAUTTII KANSALAISLUOTTAMUSTA.
Vaikka jo 1800 luvulla säädettiin näitä uusia pakottavia säädöksiä eivät rokotukset yleistyneet kovinkaan nopeasti. Rokotteiden saatavuus oli heikkoa ja ne eivät säilyneet riittävän pitkästi. matta Hieman oudoksuen havaitsen, että samat ongelmat ovat nytkin koronarokotusten suhteen. Rokotteita ei tule kaikille riittävästi ja toimitukset takkuaa todella pahasti.
1800-luvun alkuvuosina rokotettiin keskimäärin 8 000 henkeä vuosittain eli noin 1/4 syntyneiden ikäluokasta. 1800-luvun puolivälin jälkeen rokottaminen siirtyi vähitellen kätilöiden tehtäväksi. Rokotusta vastustettiin mm. uskonnollisin perustein. Sen yleistymistä hidastivat myös taloudelliset syyt, rokottajapula sekä rokotteen huono säilyvyys.
1830-luvulla lääkintöhallitus ehdotti rokottamisen
muuttamista pakolliseksi, mutta keisari piti sitä maan lakien vastaisena.Edelleen lainsäädännössä on rokotusten vapaaehtoisuus. Näyttäisi siltä, että sosiaalisen ja yhteiskunnallisen paineen vuoksi vapaaehtoisuus ei välttämättä ole täysin vapaaehtoisuutta. Ne jotka ovat päättäneet kieltäytyä rokotteesta, ovat asiaan perehtyneet tavallista kansalaista tarkemmin. He ovat löytäneet rokotusten vastustamista puoltavia perusteita.
Rokotusten toteuttaminen
Vuonna 1883 annettiin Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus rokotuksesta Suomenmaassa, jonka mukaan isorokkorokotus saatettiin pakolliseksi alle kaksivuotiaille vuodesta 1886 alkaen asteittain koko maahan. Vanhempia saatettiin sakottaa, jos he uhmasivat säädöstä eivätkä tuoneet lapsiaan rokotettavaksi. Aika paljon rajumpaa oli tuolloin lainsäädäntö. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että niitä ei todellisuudessa noudatettu, vaikka paikalliset viranomaiset velvoitettiinkin antamaan tiedot syntyneistä lapsista ja rokottamattomista henkiöistä. Viranomaisia velvoitettiin myös tiedottamaan rokotustilaisuuksista ja järjestämään kuljetuksia. 1890-luvulla isorokko alkoi jo käydä harvinaiseksi pakollisten rokotusten, mutta myös tehokkaamman terveydenhuoltojärjestelmän, uudelleenrokotusten ja karanteenitoimenpiteiden ansiosta.
ROKOTTAMISEN VASTUSTAMINEN
Rokotuksia on vastutettu niiden alusta saakka. Sen voi lukea myös näistä dokumenteista, jotka ovat netissä luettavissa. Tuohon aikaan papistolle annettiin tehtävä julistaa rokotusvalistusta. Onkohan se ollut kovin luontevaa, kun pappien tehtävänä on ollut julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta eikä rokotusvalistusta? Ehkä kova kuolleisuus saattoi papitkin tämän epäkiitollisen tehtävän saarnamiehiksi. Ehkä he hautasivat niin paljon lapsia, että se tuntui lähes velvollisuudelta. Kenties tai sitten ei.
Kaikki ihmiset eivät tuolloinkaan käyneet kirkossa, joten osa ihmisistä tarvitsi toisenlaista valistusta. Piirilääkäri Elias Lönnrot laittoi alulle kansalle valistuskirjoitukset, joiden avulla saatettiin tavoittaa myös kirkossa käymättömät ihmiset. Valistuskirjallisuus lisääntyi, rokotusten hyödyistä kirjoitettiin tiheään myös sanomalehdissä ja opettajat antoivat terveysvalistusta. Samalla tavalla näkyy nyt koronan aikana rokotteiden puolesta julisettavan eri kanavien kautta. Joka tuutista työnnetään rokotemainoksia, jotta ihmiset eivät vahingossakaan kulkisi niiden ohitse. Kaava on oikeastaan sama kuin menneisyyden isorokkoepidemian taltuttamisen aikana.
Valistuksesta huolimatta rokotusta on vastustettu monista
eri syistä niin kauan kuin sitä on harjoitettu. Kun lehmärokkoon perustuva
isorokkorokotus syrjäytti rokonistutuksen 1700- ja 1800-luvun taitteessa, alkoi
uuden rokotteen vastustus saman tien. Vastustajat, joihin kuului myös
lääkäreitä, uskoivat, että naudasta peräisin oleva rokote voisi aiheuttaa
ihmisissä eläimellisiä ominaisuuksia.Tätä olen itsekin tutkinut ja miettinyt. Jos rokotteita kasvatetaan jossain kanan alkoissa, niin voisiko niistä saada kanan dna:ta, joka ei ihmiseen kuulu?
Eräs rokotuksen vastustajien keskeisimmistä argumenteista
oli, että rokotus aiheuttaa sairauksia rokotetuille. Eli sama perustelu nytkin
on yksi rokotteiden vastustamisen perusajatus.
Mahdollisesti ainakin ensimmäisten rokotusten kohdalla ei rokotusvälineet
todellakaan olleet steriilejä eikä muutenkaan mikrobien merkitystä
taudinaiheuttajina ei käsitetty. Joten varmasti rokotukset aiheuttivatkin
sairauksia ja kuolemia. Se tunnustetaan kyllä näissäkin kirjoituksissa.
Organisoidun rokotuksen vastustusliikkeen synty on tiiviissä
yhteydessä rokotuspakkoon. Koska monissa maissa isorokkorokotus tuli
1800-luvulla pakolliseksi sakon tai muun rangaistuksen uhalla, se nähtiin
kajoavan yksilön itsemääräämisoikeuteen
ja aiheutti ankaraa vastarintaa. Rokotuksien vastustus levisi 1900-luvun vaihteessa uuden lainsäädännön (pakkolainsäädännön) vuoksi, mutta esimerkkejä vastustamisesta rantautui myös Englannista ja Saksasta. Rokotettujen lasten määrä laski
vastustusliikkeen vuoksi vuosisadan vaihteessa. Samoihin aikoihin
vastustusliikkeen kanssa levisi mm. homeopatiaan ja kuhnelaisuuteen liittyvä
vaihtoehtolääkitseminen. En ole nykypäivän vaihtoehtolääkitystä tutkinut tarkemmin, mutta silmiini on sattunut puheet vaihtoehtoisista rokotteista, joita luontaislääkinnästä löytyy. Mitä lie se tarkoittaakin.
Luonnonlääketiede yleistyi 1900-luvun alussa erityisesti keskiluokan piirissä ja rokotekattavuus laski alueilla, joissa aatteella oli kannatusta. Esimerkiksi Karjalaan Kirvun kuntaan perustettiin vuonna 1911 Kirvun luonnonparantola, jossa harjoitettiin vesiparannusmenetelmää Kuhnen oppien mukaan. Tämän seurauksena Kirvun kunnassa rokotettiin vuonna 1913 vain 25 % rokotusvelvollisista. Kuhnelaisten oppien taustalla on Saksan Leipzigista kotoisin ollut puuseppä Louis Kuhne (1835 - 1901). Hän kirjoitti useita omiin kokemuksiinsa ja havaintoihinsa perustuvia kirjoja luontaisparantamisesta. Oppi levisi Suomeen Keski-Kannakselta venäläisen yläluokan käyttämistä kylpylälaitoksista.
Kuhnelaisen teorian mukaan sairauksien syynä olivat keholle vieraat aineet, joita ihmisellä on
syntymästään saakka. Parantava hoito
sisälsi jalkojen ja kehon hieromista sekä kuumia ja viilentäviä istumakylpyjä. Vesiparannusoppi väitti isorokon rokotusten aiheuttamaksi sairaudeksi. Eli kuhnelaisuus on nykyinkin näytävästi vallalla.
Kuhnelaisen luontaisparantamisen tunnetuimmaksi suomalaiseksi edustajaksi tuli rouva Malin Bergström. Hän perusti vuonna 1909 Karjalaan Kirvun kuntaan luonnonparantolan. Rouva Bergström määräsi tuberkuloosiin sairastuneille kylmiä istumakylpyjä ja vegetariaanisen ravinnon. Vuodesta 1911 vuoteen 1939 saakka toiminut Kirvun luonnonparantola Karjalan Kannaksella.
Kirvun kunnanlääkärien kokemusten perusteella tällaista hoitoa saaneet eivät eläneet montaa viikkoa. Etelä-Karjalassa sijainneessa Antrean kunnassa seurakunnan tietojen mukaan vuonna 1910 tuberkuloosiin kuoli 48 henkilöä, kun edellisenä vuotena siihen kuoli vain 28. Lapset tuotiin usein liian myöhään lääkärin hoidettaviksi, kun kylpyhoito ei auttanutkaan.
Vuonna 1910 kunnanlääkärit tekivät rouva Bergströmistä rikosilmoituksen. Kihlakunnan-oikeus tuomitsi rouvalle ja kylpyläavustajalle 20 markan sakkorangaistuksen. He valittivat sakoista ja Viipurin hovioikeus korotti sakot 150 markkaan. Sakoista huolimatta Kirvun kylpylä jatkoi toimintaansa ilman asianmukaista lääkärinvalvontaa. Vesiparantajien toiminta keskittyi Etelä-Karjalaan.
Vielä itsenäisyyden alkuvuosina pakollista isorokkorokotusta
vastustettiin aktiivisesti. Hallitus vastaanotti vuonna 1929 yli 20000 henkilön
kirjoittaman adressin, jossa esitettiin pakollisen isorokkorokotuksen
lopettamista. Kirjelmässä väitettiin muun muassa, että rokottaminen levitti
tuberkuloosia. Nyt näitä vastustavia kirjelmiä on sosiaaliset mediat täynnä. Kukaan ei kuitenkaan ole tainnut lähteä valtion määräyksiä vastustamaan tai kirjelmöimään, tai en ainakaan ole sitä huomannut. Tuskin siitä mitään apua olisikaan, sillä niin yksimielisesti maailmalla tätä tautia pidetään pandemiana ja äärimmäisen vaarallisena ihmiskunnalle.
Tässä tällainen pläjäys historiatietoja, johin törmäsin selvitellessäni sukututkimusaineistoa sekä rokotusten historiaa. Tämä ei välttämättä liity mihinkään, kunhan vain omasta mielenkiinnostani tutustuin aihepiiriin. Rokotusten vastustamisessa historia näyttäisi toistavan itseään, mutta nyt koronarokotuksen aikana perusteet ovat hiukan toiset. Ahkerasti netissä jaetaan viestejä koronarokotuksen jälkeen sairastuneista ja sairaalaan joutuneista henkilöistä. Niiden kautta vastustusta pyritään jakamaan muillekin ihmisille.
Mitä minulle, koronarokotetulle nyt kuuluu näissä puitteissa. Olen halunnut hiukan seurata pidemmän aikaa mitä se aiheuttaa. Sain tehosterokotteen kolmen viikon kuluttua ensimmäisestä rokotteesta. Heti pian tämän jälkeen, heti seuraavalla viikolla, tehosterokotteen aikaa siirrettiin 12 viikon päähän ensimmäisestä rokotuksesta. Sain rokotteen tiistaina. Seuraavana päivänä keskiviikkona töistä lähtiessäni aloin tuntea outoa kipua selässä. Kipu lisääntyi tuntien kuluessa ja kipu tuntui pallessa ja selässä aina vain kovempana. Minulla oli kerran aiemmin ollut vastaava kipukohtaus keskellä yötä, joten ajattelin sen kenties olevan samaa alkuperää. Olin tutkinut, että mahdollisesti kyseessä voisi olla sappikivikohtaus. Sen vuoksi en ajatellutkaan kivun johtuvan saamastani rokotteesta. Kipu yltyi niin pahaksi että oli pakko lähteä päivystykseen. Siellä tutkittiin sydänfilmit ja pikanäytteitä. Sydänfilmissä oli joitain muutoksia. Kipu hellitti Litalgin-lääkkeellä, joka on erityisesti sappikipuihin tehokas lääke. Seuraavana päivänä otettu sydänfilmi oli normaali ja verikokeetkin normaalit, ne jotka valmistuivat samana päivänä. Olin kuitenkin äärimmäisen väsynyt ja nukahdin sohvalle, joka on minulle erittäin harvinaista. Iltapäivällä oli aivan omituinen olo ja mittailin kuumetta. Ei kuitenkaan ollut. Epäilin pitkän aikaa, että ei voi olla totta ja löysin toisen mittarin. Kuumetta oli 38.4 astetta. Eikä muita oireita lainkaan. Seuraavana päivänä kuumetta ei enää ollut, mutta väsymystä kylläkin ja hikoilua. Seuraavalla viikolla vielä hikoilu jatkui, mutta muuten olo oli normaali. Vatsan ultraäänitutkimuksessa minulla todettiin iso sappikivi. Niin iso, että sen ei pitäisi edes mahtua sappitiehyeeseen. Sappikivihän ei kasva salamana, joten kivun syynä se varmasti oli. Kuume saattaa liittyä rajuun sappikohtaukseen tai sitten se johtui rokotteesta. En voi sitä tietää. Mitään muuta ei jälkikäteen ole vielä ilmestynyt.
Nyt rokotusvuorossa olevat vanhuksetkin miettivät rokotteiden turvallisuutta. Eräs henkilö oli myös rukoillut ottaako rokotus vai ei ja saanut vahvistuksen rokotukselle. Joidenkin mielestä tällä tavalla rukouksiin vastaava Jumala on joku eri Jumala kuin rokotuksia vastustavien Jumala.
On mielenkiintoista miten eri tavalla Jumala vastaa rukouksiin tässä asiassa.
Lähteet:
Rokotteiden vastustamisella on pitkä historia | historianet.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti