Äitien päivä

Kirjoitin tämän äitienpäivän jälkeen toukokuussa 2020, mutta se jäi julkaisematta silloin. Tuli sisaren kuolema ja muut asiat sen mukana. Parempi myöhään kun ei ollenkaan.

Äitienpäivänä nousee mieleen ajatuksia äideistä. Tietenkin pitääkin nousta. Äidit ovat päivänsä ansainneet. Tämä äitienpäivä oli ensimmäinen, jota en lapseni kanssa saanut viettää. Koronan vuoksi tämä erikoisuus nyt koettiin. Mutta ei se vielä äitiyttä minusta pois. Äitinä saan rakastaa ja siunata etäältäkin näitä pieniä taimia, jotka ovat kasvaneet jo suureksi ja selviävät ominensa. Äitiys on ollut rikas ja rakas matka, josta saan kiittää ainoastaan taivaallista Isääni. Hän on suonut minulle aikoinaan taimen, jota olen kasvattanut rakkaudella ja välillä niin totaalisilla hermojen menetyksillä.
Mutta aika tuo armoa itseään ja muita kohtaan.

Tänään saan kiittää Jumalaa siitä että minulla on edelleen rukoileva äiti. Äiti, joka on käyttänyt äitienpäivänsä Jumalan sanan kuulemiseen. Viides saarna oli menossa netin kautta, kun viimein hänen luokseen pääsin. Ja rukouksin kannetaan kaikki lapset ja lapsenlapset ja kaikki nekin, jotka löyhästi liittyvät meihin. Kuka voisikaan käyttää aikaansa paremmin kuin leski, joka on antautunut Jumalalle. Hän joka käyttää kaiken aikansa Isän Jumalan palvelemiseen.

Ja minun taimeni ei ole vielä juurtunut Jumalaan, minun tehtäväni on rukoilla hänen puolestaan, jotta hän saisi tulla tuntemaan Jumalan. Hänen ja niin monen muun puolesta, jotka eivät ole vielä tulleet tuntemaan Jeesusta ja hänen sovitustyötään. Runsaiden rukousten lapset eivät mene hukkaan, sanoi pappi sisareni hautajaissaarnassa.

Mutta mitä muuta tulee tänään äiteydestä mieleen? Äiti on kiistämättä tärkeä osa perhettä ja sen keskipiste monessa perheessä. Äiti on kuitenkin vain osa perhettä ja sen täydelliseksi tekee perheen Isä. Olenkin saanut sydämelleni kummallisen huolen pojista, isistä ja miehistä yleensä. Itselläni ei veljiä tai omia poikia ole, mutta tämän maailman miehiin kohdistuva yhä lisääntyvä syrjintä ei tee oikeutta Jumalan luomisjärjestykselle.

Minua huolestuttaa tänä feminismin ylenpalttinen nousu, minua huolestuttaa sukupuolidysforia, joka sekottaa miehen ja naisen luontaisen sukupuolen toiseksi mitä se on. Minua huolestuttaa, sillä satuin tänään parillekin blogisivustolle joissa suomalaiset translapsen äidit kirjoittivat tarinaansa. Siis oikeasti he kritisoivat lääkäreitä, jotka eivät aloita hormooniblokkereita heidän lapsilleen vaan lähettävät psykologille, joka sanoo että ei terveelle lapselle tarvitse antaa blokkereita. Siis onko äidit enemmän sekaisin kuin lapset? Miksi minun mielestäni nämä lapset pitäisi ottaa tällaisilta äideiltä pois, jotka ovat enemmän sekaisin?

Mutta ennen kaikkea miksi nämä lapset ovat niin sekaisin? Joku väittää että meille syötetään estrogeeneja ruoassa ja lapsille annetaan rokotteissa jotain perustellisen kamalaa, joka muuttaa heidän alkuperäisen geneettisen koodinsa toiseksi. En tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. Onhan tätä soopaa tullut tuosta televisiosta jo niin kauan että alkaako propagansa tehota? Tämä sukupuoleten sekoittaminen on myös yhden salaliittoteorian mukaan suunnitelmallista ja järjestelmäällistä johdattelua kohti sukupuolettomuutta. Tämä liittyy ikiaikaiseen uskomukseen siitä, että Jumala loi ihmiset yhdeksi. ONE = yksi.

Äitien rooliin palatakseni. Äidit on nostettu katolisessa kirkossa sellaiseen asemaan, että se ei ainakaan minun Jumalani sanassa aivan siihen kuulu. Nainen ja äiti ovat kunnioitettavia Jumalan lapsia, mutta Jumalan äidin nostaminen jalustalle ei aivan ole sitä. Maria on katolilaisessa kirkossa sellainen palvonnan kohde, että se menee Kristuksen edelle. Kristittynä meidän pitäisi se tietää, mutta tiedämmekö oikeasti mikä pimeys vallitsee katolisen kirkon kautta koko maailmassa? Tiedämmekö todella mikä kultti on tämän kristittynä esiintyvän organisaation takana? Jo pelkästään poikien seksuaalinen hyväksikäyttö osana katolisen kirkon organisaatiota on sellainen saastepilvi, että sen ylläpitäminen on osa rituaalistista toimintaa. Lasten hyväksikäyttö ja Marian palvonta - ei hyvältä vaikuta. Jos puhutaan tuosta äitijumalattaren palvonnasta vai menneiden aikojen jäänteinä se ei voi pitää paikkansa, kun tarkastellaan nykypäivänäkin toimivaa marianpalvontaa katolisessa kirkossa.

Äitijumalattaren palvonta on niin syvällä ja sen vaikutukset ulottuvat niin laajalle, että sitä ei heti voi edes käsittää.

Mutta tavalliset äidit, nuo sinnikkäät, rakkaat ihmiset, ovat arvokkaita ja tärkeitä yhteiskunnan pylväitä, jos he RUKOILEVAT.