Häikäilemätön ahneus

Viime päivät olen paininut asian kanssa, jossa olen kohdannut häikäilemätöntä ahneutta, petosta ja lupausten pettämistä työelämässä. Ei niin että se olisi tapahtunut minulle, vaan se on tapahtunut muille ja olen joutunut olemaan mukana talkoissa, joissa näitä jälkiä yritetään selvitellä ja korjata. Voi miten vihaiseksi tämä tekeekään minut. Toinen tyyppi tekee häikäilemättömän tempun, häipyy paikalta ja jättää jälkeensä pettyneitä ihmisiä, petettyjä lupauksia ja määrättömän määrän tekemätöntä työtä.

Tällaisissa hetkissä sitä vaan ihmettelee, että millaisessa maailmassa sitä eletäänkään. Kun joku pääsee korkeaan asemaan, hän pystyy tekemään ihan mitä tahansa, käyttämään työnantajan aikaa ja rahaa ihan miten tahansa ja vielä tekemään lupauksia, joita ei itse pysty lunastamaan. Samalla tällainen toimintamalli on mahdollistanut saman toimintamallin kaltaisilleen henkilöille, jotka mallioppimisen kautta toimivat samaten. Ja sitten me tavalliset ihmiset, joilla ei rikastuminen työn kautta ole koskaan mahdollista, joudumme korjamaan jälkiä, pahan hedelmän. Me joudumme vastuuseen, neulansilmään ja seuraamaan sivusta näitä häikäilemättömiä ihmisiä ja heidän puuhiaan. Ei sillä, että olisin kateellinen näiden ihmisten tuloista, sillä minulla on riittävästi kaikkea mitä tarvitsen. Mutta kaikilla ei ole, ja nämä maan hiljaiset kärisivät siitä, että joku riistää ja repii. Onhan näin ollut kautta aikojen maailmassa. On ollut orjuutta ja on ollut riistoa kaikkialla, jokaisessa maailman kolkassa tämä on nähty. Jos joku sellainen saa vallan ja hehän saavat, on siinä muut heidän orjiaan, tottelijoitaan ja käskyläisiään. Ei tämä ihmisen peruspiirre häviä mihinkään, vaikka eletään ns. demokratioissa tai vapaissa länsimaissa. Höpö, höpö, meidän annetaan vain luulla, että me elämme vapaasti, vaikka olemme todellisuudessa monen asian orjia. Emme vain huomaa sitä orjuutta, koska ne on tuotu meille niin ovelasti. Olemme omassa kuuliaisuudessamme hyväksyneet vapaaehtoisen orjuuden.

Ahneus on yksi kuoleman synneistä tai jos tätä nimeä ei käytä, niin aika pitkälti ihmisten pahuus juontuu juuri ahneuteen ja sen vaikutuksiin. Kolossalaiskirjeessä sanotaan, että ahneus on jumalanpalvelusta siis EPÄjumalanpalvelusta ei Jumalan palvelemista.

Kol. 3:5 

Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,   

Ahneus on synti ja synnistä Jumala sanoo, että se ei saisi hallita meidän ruumistamme, sillä se vie mukanaan ja johdattaa meidät pois Jumalan käden alta.

Room. 6:12 

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille 

 

Jos haluan rikastua ja käytän kaiken energiani siihen ja oman etuni tavoittelemiseen, on se jo sellaisenaan paula tai ankkuri tai köysi, joka johtaa muihin himoihin, jotka raamatun mukaan upottavat ihmisen turmioon ja kadotukseen.

 1Tim. 6:9 

Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. 

Ei ole ihme, että Jeeus sanoi

Mark. 10:23 

Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!"  

Ei se kuitenkaan kaikkien kohdalla ole näin. Tunnen varakkaita, jotka pyyteettömästi ovat ahkeroineet ja saaneet varakkuuden sitä kautta ja sitten käyttävät paljon aikaa ja varoja Jumalan valtakunnan työhön.  Ja monet meistä himoitsevat tavaroita, tai oikeastaan kaikki meistä himoitsevat tavaroita, sen verran orjuutettuja me olemme. Kun näemme jotain mikä sytyyttä meidät, me haluamme sen ja alamme tavoitella sitä. Tosin kukin sillä tasolla missä on. On köyhiä, jotka haaveilevat uusista kengistä ja pyrkivät saamaan vaikka sosiaalitoimiston maksusitoumuksen saadakseen ne. Sitten tulee pettymys, kun maksusitoumusta ei anneta juuri niihin kenkiin, joita ihminen haluaa. Mutta on ollut haave. Toiselle kenkien ostaminen on vain valinta, minkä väriset ja malliset haluaa ostaa, hinnasta viis. Silloin voi haaveilla jostain isommasta, vaikka kesämökistä.

Toisaalta ajattelen että tällaiset haaveet ovat asioita, jotka vievät ihmistä eteenpäin elämässä, kohti tavoitteita ja kohti haaveita. Yleensä tällainen elämä laittaa ihmisen myös yrittelijääksi ja tavoitteelliseksi. Joten ei siinä mitään pahaa mielestäni ole.

Mutta ahneus on jotain aivan muuta. Ahneus, joka peittää alleen muiden ihmisten häikäilemättömän hyväksikäytön ja orjuutuksen on synti.


En tiedä onko nämä ihmiset edes tietoisia omasta piirteestään vai ovatko he humaltuneet siitä helposta rahantulosta, johon ovat päässeet iskemään kyntensä muiden ahdingon vuoksi. En tiedä heidän sydämensä tilaa enkä sitä mikä ajaa heitä tähän. Tiedän vain sen seuraukset muille ihmisille. Tiedän että on rikkinäisiä ihmisiä, on rikottuja tulevaisuuden mahdollisuuksia ja korjaamattomia tilanteita. Aina ei voi kaikkea korjata. Ihmisen sisimpään jää siemen pettymyksestä ja sen jälki johtaa sylttytehtaalle. Maine on mennyt sitä ei voi minkäänlaisilla hyvillä teoilla korjata.

Ei kannata yrittää rikastua, mutta onnekas se joka siihen ahkeruudella tai onnella päätyy. Käyttäköön saamiaan mahdollisuuksiaan viisaasti. Mutta niille rikkaille, jotka ahneudella ovat tämän saavuttaneet on luvassa hankaluuksia, kurjuutta ja vaikerointia. Ihminen saa lopulta niittää sitä kylvöä, mitä on kylvänyt, joko tässä elämässä tai tuonpuoleisessa.

Jaak. 5:1 

Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa.

Gal. 6:7 

Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.